sunnuntai 20. elokuuta 2017

Burgerilla Tallinnassa

Edellisestä Tallinan vierailusta on jo hetki ehtinyt kulua, mutta onneksi mainio burgeripaikka Estonian Burger Factory ei ole kadonnut mihinkään. Tämä postaus on siis edelleen ajankohtainen. Kävimme ravintolassa pääsiäisenä ja tykkäsimme kovasti.


Tilasimme kivan kuuloiset Retro 69 -burgerit ranskalaisilla. Mukana oli juustoa, pekonia ja coleslawia. Kyllä maistui. Sain vaivoin syötyä koko annoksen, sen verran oli iso tuo burgeri. Valtava ähky seurasi. Viereiseen pöytään meni lapsiperheelle lastenburgereita, ne olisivat olleet ihan riittävän kokoisia minulle.


Estonian Burger Factory löytyy Pärnu maanteen varrelta, noin vartin kävelymatkan päässä vanhastakaupungista. Ohi kulkevat raitiovaunut 3 ja 4. Lähimmän pysäkin nimi on Kosmos.



Ravintolan listalla on yli kymmenen burgeria, näistä kaksi on kasvisversioita. Juomalistalta löytyy jokunen massaolut sekä muutama pienpanimo-olut. Paikan oma nimikko-olut oli oikein mainio.


Tulemme varmasti vierailemaan Estonian Burger Factoryssa myös tulevien Tallinan reissujen yhteydessä. Ravintola on ehdottomasti paras burgeripaikka, johon olemme Tallinnassa törmänneet.

tiistai 15. elokuuta 2017

Mustikka-ricotta calzone

Tässä pieni tuliainen kesän Italian matkalta. Idea syntyi syödessäni makeaa calzonea Rooman Trasteveressa. Alunperin ajattelin tätä kokeilla leipoa kansallisen mustikkapiirakkapäivän kunniaksi, mutta valitettavasti tämä aikataulu ei ihan toteutunut.


Pohja on sama pizzapohja, jota aina käytän. Tein yhden pizzan verran taikinaa ja leivoin siitä neljä minicalzonea. Toki voit tehdä yhden ison, mutta sen jakaminen on aika sotkuista. Enkä usko kenenkään haluavan syödä tätä yksin kokonaan. Täytteen ohjeen heitin ihan hatusta. Mustikan ja ricottan suhteen hain kokeilemalla, samoin sokerin määrän.

pohja
1 dl kylmää vettä
1 g tuorehiivaa
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen sokeria
100 g vehnäjauhoja
2/3 rkl oliiviöljyä

täyte
2 dl mustikoita (tuore tai pakaste)
1/2 pakkaus ricottaa
1 1/2 rkl sokeria

Tee ensin pohjataikina. Liota hiiva veteen. Sekoita joukkoon suola ja sokeri. Lisää jauhot kahdessa erässä ja sekoita hyvin. Vaivaa käsin noin vartin ajan. Taikinan pitäisi lopuksi olla sileää ja pehmeää, eikä se saa tarttua käsiin. Lisää jauhoja, jos taikina on liian pehmeää. Sekoita lopuksi joukkoon oliiviöljy ja vaivaa vielä, kunnes taikina on tasaista. Laita kohoamaan kulhoon leivinliinan alle kolmeksi vartiksi.

Kun taikina on kohonnut, ota se pois kulhosta ja paina littanaksi työtasoa vasten. Pyöritä taikina pitkulaiseksi ja jaa neljään yhtäsuureen osaan. Pyöritä osat palloiksi ja jätä tasolle liinan alle kohoamaan puoleksi tunniksi.

Taikinan kohotessa valmista täyte. Sekoita ainekset. Maista ja lisää sokeria tarvittaessa. Laita uuni lämpenemään niin kuumaksi kuin sen saa. Kun uuni on lämmennyt, laita uunipelti lämpenemään uuniin vähintään 10 minuutiksi.

Kun taikinapallot ovat kohonneet, leivo ne jauhotetulla työtasolla pyöreiksi minipizzapohjiksi. Voit käyttää kaulinta tai pyörittää taikinan käsin. Laita pohjat leivinpaperin päälle, jaa täyte pohjien keskelle ja taita pohjat calzonen muotoon, eli keskeltä kahtia. Ylemmän puolikkaan reunat kannattaa venyttää alemman yli ja taittaa pohjan alle, jotta calzonet eivät aukea paistamisen aikana. Painele reunat tiukasti kiinni.

Ota kuuma pelti uunista, liu'uta leivinpaperi varovasti pellin päälle ja laita pelti uuniin. Paista, kunnes calzonet tummuvat hieman. Tähän kuluu noin 5 minuuttia, hieman uunin tehosta riippuen. Syö lämpiminä.

Minä en saa calzoneja ikinä pysymään kiinni paistamisen aikana. Kuvassa on parhaiten onnistunut kappale. Täyte on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella hyvää. Samainen täyte varmasti kävisi muunkinlaisen piirakan täytteenä. Vaan varsin kivasti tämä kävi näinkin.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Naudan brisket Austinin tapaan

Viime kesänä pääsimme maistelemaan ehtaa texasilaista bbq-meininkiä osavaltion pääkaupungissa Austinissa. Etenkin Franklin Barbecuen naudan brisket jäi vahvasti mieleen. Jopa niin vahvasti, että oli ihan pakko yrittää tehdä sellaista itse.


Välineurheiluksihan se sitten meni. Texasilaisella on iso smoker, jossa poltetaan puuta. Kaupunkialueella asujan on tyydyttävä vähän pienempään laitteeseen. Meillä kotona kerrostalossa ei näitä voi käyttää ollenkaan, mutta onneksi anoppilan pihamaa on reilun kymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoa. Sinne siis anopin iloksi hankin Weberin pienimmän eli halkaisijaltaan 37 cm kokoisen Smokey Mountainin.


Laitteen käyttöönotto tapahtui sitten naudan brisketin merkeissä. Koska tämä pala on sieltä haastavimmasta päästä, päätin vetää varman päälle ja sivuuttaa kotimaisen naudanrinnan. Ne kun usein putsataan smoker-hommissa ehdottoman tärkeästä rasvasta. Reinin lihasta löytyi australialaista black anguksen brisketiä, joka näytti oikein mukavan rasvaiselta.


2 kg pala naudan brisketiä
1/3 dl jauhettua mustapippuria myllystä
1/3 dl suolaa

Kuivaa liha ja hiero mausteet pintaan. Anna lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen savustamista.

Valmistele grilli ohjeen mukaan. Laita hehkuvien brikettien päälle kolme savustuspalaa. Minä käytin hikkoria, mutta muitakin puulaatuja kannattaa kokeilla. Kaada vettä vesiastiaan ja laita liha ritilälle. Pidä lämpö tasaisena noin 120 asteessa 8 tunnin ajan. Sitten laske lämpö noin 100 asteeseen ja jatka vielä 2 tuntia. Lisää brikettejä ja vettä tarvittaessa. Konsultoi grillin käyttöohjetta näiden suhteen.

Useissa ohjeissa liha laitetaan savustuksen lopussa folioon. Tämä kuitenkin kuulemma pilaa lihan pintaan syntyvän mustan kuoren eli barkin. Jätin siksi ensimmäisessä kokeilussa folion pois. Mahdollisesti lihasta olisi voinut tulla vielä pehmeämpää siten, mutta hyvin pehmeää se oli näinkin. Ja siinä pinnassa oli aivan mielettömän hyvä maku. Taidan elää tällä tämän kesän.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Burgerilla tai parilla Kööpenhaminassa

Pääsin maaliskuussa tutustumaan ensimmäistä kertaa Tanskan pääkaupunkiin Kööpenhaminaan. Kyseessä oli viikonlopun työmatka, jota pidensin parin päivän omatoimiosuudella, johon parempi puolisko liittyi mukaan.


Ruokakohteita kaupungista oli etukäteen tiedusteltuna taas valtavasti. Olin lueskellut mm. Muru Mou -matkablogin Terhin vinkkejä. Vaikka Kööpenhaminaa pidetäänkin pohjoismaiden ruokapääkaupunkina, jätimme tällä kertaa huippuravintolat väliin. Sen sijaan burgereita maistelimme pariinkin otteeseen. Siispä nyt on tämän jo perinteeksi muodostuneen burgerimatkakirjoituksen aika.


Ensimmäinen testattu burgeripaikka oli työkaverin vinkkaama Haché Gourmet Burgers. Ravintola komeili myös monissa Kööpenhaminan parhaiden burgeripaikkojen listauksissa siellä ihan kärkipäässä. Burgeri olikin oikein mainio. Paikassa oli juuri vilkas hetki ja tarjoilija antoi meille epähuomiossa tanskankielisen listan. Emme tästä kuitenkaan häkeltyneet, vaan onnistuimme auttavalla ruotsinkielen osaamisellamme selvittämään eväät ilman ongelmia. Hah, eipä tuo kirjoitettuna kovin vaikea kieli ole, kuullunymmärtämisestä en sitten menekään sanomaan mitään.


Hachén burgeri oli erittäin mehukas ja maukas, eikä ranskalaisissakaan ollut valittamista.


Toinen burgeripaikka Juicy Burger löytyi Muru Moun Terhin listalta. Tämäkin ravintola oli useissa muissakin lähteissä mainittu yhdeksi parhaista lajissaan Kööpenhaminassa. Ravintolan sijainti lähellä hotelliamme Absalonia muutoinkin mielenkiintoisella Meatpacking Districtillä auttoi myös valinnassa.


Juicy Burgerissa annos tilattiin hauskasti ruksimalla halutut ruudut burgerikääreeseen tehdyltä lomakkeelta. Burgerin valmistumista pystyi hyvin seuraamaan erittäin avoimen keittiön ansiosta. Keittiö kun sijaitsee ilman mitään erottavia tekijöitä samassa tilassa asiakaspaikkojen kanssa. Olisikohan tämä sallittua Suomessa? Pakkohan sen on olla kiellettyä?


Parempi puolisko tykkäsi enemmän Harchén burgerista, mutta minulle Juicy Burger kolahti enemmän. Ehkä siihen vaikutti se, että otin burgerini tuplana. Pihvi nimittäin oli se mehevin osa. Sämpylä oli ehkä hieman sitkeä minun makuuni, mutta yleisvaikutelma oli ihan nimen mukaisesti todella mehevä. Rasvan valuminen suupielistä oli taattua, mikä toki on hyvän burgerin merkki.

Juicy Burgerin perunat eivät ole perinteisiä ranskalaisia, vaan uunissa paahdettuja perunaviipaleita. Aluksi vähän ihmetytti moinen sooloilu, mutta kun perunat olivat aivan tolkuttoman hyviä, loppui ihmettely lyhyeen ja perunat katosivat kiposta alta aikayksikön.

Ravintolavalinnat osuivat siis ihan nappiin tällä kertaa. Typerän amatöörimokan tein jättäessäni täysin huomiotta lentokentältä matkalukemiseksi ostamani tuoreen Mondon numeron, jossa kerrottiin maailman 27 parhaan burgeripaikan listalle nousseesta kööpenhaminalaisesta Gasoline Grillistä. No, sinne sitten menemme seuraavalla kerralla. Ja jäihän muitakin hyviä ravintoloita vielä jokunen testaamatta.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Tuplaleivitetyt kalapuikot

Kalapuikkojen tekeminen itse on ollut työlistalla jo pitkään. Tänään sitten lopulta sain aikaiseksi. Hyviä olivat.


Ohjeen nappasin Soppa 365:n laarista. Onkohan tämä joku hittijuttu nyt, kun kaupasta ei meinannut saada pankojauhoja. No, viimeisen pussin lopulta nappasin hyllystä. Vaikuttivat hyviltä tähän hommaan, joskin varmasti normaalit korppujauhotkin käyvät. Pankojauhot muuten löytyvät ainakin perusmarketeista sushitarvikkeiden läheltä, eivät suinkaan sieltä jauhohyllystä. Tämä johtunee japanilaisesta alkuperästä ja samaisen tuotemerkin muiden tuotteiden läheisyydestä.

kalapuikot
600 g ruodottomia kalafileitä (esim. turskaa tai kuhaa)
2 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl pankojauhoja (tai korppujauhoja)
1/2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
rypsi- tai oliiviöljyä paistamiseen

tilli-jogurttikastike
2 dl jogurttia
3 rkl hienonnettua tilliä
1 rkl sitruunamehua
suolaa
1/4 tl valkopippuria

Ensin tehdään kastike. Sekoita ainekset ja laita maustumaan jääkaappiin kalapuikkojen työstön ajaksi.

Poista kalasta mahdolliset ruodot ja leikkaa sopivankokoisiksi puikoiksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Riko kananmunien rakenne. Pyörittele kalapalat ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi pankojauhoissa. Ravistele kunkin vaiheen jälkeen ylimääräiset pois. Paista runsaassa öljyssä rapeiksi pannulla. Paistoaika vaihtelee hieman valitun kalan mukaan. Tarjoile salaatin ja tilli-jogurttikastikkeen kanssa.

Minä muunsin ohjetta sen verran, että valitsin kalaksi lohen. Lisäksi suoritin paistamisen rasvakeittimessä, kun semmoinen on tullut kotiin hankittua. Lopputuloksena oli täydellisen rapeita kalapuikkoja. Kala meni melkoisen kypsäksi, mutta ei onneksi rutikuivaksi kuitenkaan.

Pankojauhojen juttu on tässä ilmeisesti se, että ne ovat tavallista korppujauhoa vähän karkeampia. Näin ne eivät ime yhtä paljon rasvaa ja lopputulos on erityisen rapsakka. Näkyi toimivan.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Kookos-mustikkapannukakut

Glorian Ruoka & Viini -lehden tuoreimmasta numerosta 2/2017 luin, että kookos ja mustikka ovat oiva makupari. Siitäpä sitten innostuin kokeilemaan tämmöistä. Siis jenkkiläiset pannukatut kookosmaidolla ja mukaan mustikoita.


Ohjeen pohjaksi nappasin Mama Gastro -blogista kookospannarien ohjeen. Lisäsin siihen vain pensasmustikoita, joita näköjään saa nykyisin kaupasta ihan kelvollisessa kunnossa ympäri vuoden.

200 g vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 rkl sokeria
2 kananmunaa
2,7 dl kookosmaitoa
pensasmustikoita
öljyä tai voita paistamiseen

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Vispaa kananmunien rakenne rikki toisessa astiassa ja sekoita kuivien aineiden joukkoon. Sekoita mukaan kookosmaito pieninä erinä niin, että taikinasta tulee tasaista. Lisää pensasmustikat joko taikinan sekaan varovasti tai vaihtoehtoisesti painele jokunen mustikka pannarin sisään paiston yhteydessä. Minä tein tällä jälkimmäisellä tavalla. Näin mustikat eivät rikoudu, eikä taikina löysty lisääntyvästä nesteen määrästä. Lisäksi sain varmistettua, että jokaiseen pannariin päätyi varmasti mustikoita.

Paista paistinpannulla (blinipannu käy erinomaisesti) pieniä pannukakkuja (noin kaksi lusikallista taikinaa per pannari). Jos et lisännyt mustikoita taikinaan, painele pannukakkuihin muutama mustikka heti kun olet kaatanut taikinan pannulle. Näin mustikat uppoavat pannareiden sisälle.

Alkuperäisessä ohjeessa tehtiin karamellisoitua ananasta pannareiden kaveriksi. En arvellut tämän toimivan mustikoiden kanssa, joten käytin ihan vain vaahterasiirappia. Toimi kivasti, lisäksi laitoin oheen vähän lisää pensasmustikoita. Varsin mainiosti toimi tuo kookos ja mustikka yhteen.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Laskiaispulla itsetehdyllä leipurinkermalla

Laskiaispullia en ole kauheasti harrastanut, mitä nyt vuosi sitten tein oman versioni ruotsalaistyyppisistä nutella-banaani-pullista. Tällä kertaa ajattelin vähän testailla laajemmin eri vaihtoehtoja ja harjoitella täyttämistä.


Kaikki alkoi nähtyäni Soppa 365 -sivustolla ohjeen lakutäytteisestä laskiaispullasta. Kokeilin tätä, mutta en innostunut. Söin loput lakut semmoisenaan. Olivat parempia niin.


Tästä se idea sitten kuitenkin lähti. Aloin pohtia mitä kermavaahdolle voisi tehdä, että se olisi vähän paksumpaa ja lopputulos lähempänä kaupan valmiita laskiaispullia. Siis sillä tavalla, ettei se kermavaahto karkaa kaikki pullan välistä ensimmäisellä haukkauksella. Halusin saada aikaiseksi saman tuntuman ilman lisäaineita.

Leivonnan ylipapitar Kinuskikissa kehottaa sekoittamaan kermavaahdon joukkoon vaniljakreemijauhetta. Tämä ei nyt kuitenkaan käynyt, kun oli tarkoitus selvitä ilman lisäaineita. Siksi päädyin etsimään erilaisia kreemiohjeita. Lopulta ratkaisuna oli korvata kermavaahto leipurinkermalla eli diplomaattikreemillä. Tämä syntyy valmistamalla ensin vaniljakreemiä ja sitten sekoittamalla tätä kermavaahdon joukkoon 50-50-suhteella. Vaniljakreemin ohjeen nappasin Lempikakku-blogista.

Itse pullat leivoin tuttuun tapaan Kinuskikissan ohjeella. En lähde sitä tässä toistamaan, kun alkuperäinen ohje on niin hyvä ja seikkaperäinen.

vaniljakreemi
1 vaniljatanko
3 1/2 dl täysmaitoa
5 keltuaista
3/4 dl sokeria
3/4 dl maissitärkkelystä
1 rkl voita

Halkaise vaniljatanko. Lisää ainekset voita lukuunottamatta kattilaan. Lämmitä liedellä puoliteholla koko ajan sekoittaen. Kun seos alkaa paksuuntua, siirrä heti pois levyltä. Kaivele vaniljatangon palat pois, lisää voi ja vispaa kunnolla sekaisin. Anna jäähtyä.

Aluksi vähän jännitti lähteä liedellä keittelemään keltuaisia, eihän siitä voi muuta seurata kuin kokkelia. Homma meni kuitenkin yllättävän kivuttomasti. Sekoittelin seosta kyllä liki maanisesti. Kun se lopulta jämähti, tapahtui se salamannopeasti. Vaniljatangon löytäminen paksun sotkun seasta oli hieman haastavaa. Muutoin voin olla tuloksesta ylpeä. Kyllä sinäkin onnistut!

leipurinkerma
2 dl kuohukermaa
1 tl sokeria
2 dl vaniljakreemiä

Lisää sokeri kuohukerman joukkoon. Vatkaa paksuksi vaahdoksi. Lisää vaniljakreemi kermavaahdon joukkoon ja vatkaa kevyesti sekaisin.

Leikkaa pullat halki niin, että pidät veitsen terää suunnattuna hieman alaspäin. Näin leikkauspinnasta tulee kartionmuotoinen. Kinuskikissalla on tästä ihan kuvatkin. Täyttäminen käy helpommin, kun leikkaamisen tekee tällä tavoin. Lisää haluamasi täyte (kermalla notkistettu mantelimassa tai mansikkahillo tms.) pullan pohjaosan keskelle. Pursota tai lapo lusikalla leipurinkermaa hillon ympärille. Sitten vain kansi päälle ja syömään.

Kokeilin myös tuota ruotsalaistyylistä nutella-baanipullaa siten, että lisäsin leipurinkermaan 3 rkl nutellaa ja käytin pullan täytteenä muussattua kypsää banaania. Ei paha, mutta henkilökohtaisesti pidän kyllä tuosta mansikkahillosta eniten. Joka tapauksessa tuo leipurinkerma toimi juuri niin kuin oli tarkoituskin. Pääsin siis haluamaani lopputulokseen.

Mites teillä, millainen pulla putoaa parhaiten laskiaisena?

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...