sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Helsinki maistuu lähinnä possulta

Taste of Helsinki jäi viimevuonna aikataulusotkujen ja osin kehnon sään vuoksi väliin. Tällä kertaa varattiin kalenterista aikaa hyvissä ajoin ja hommattiin liputkin ennakkoon. Nyt mennään tai itketään ja mennään.

Valitsimme lauantain myöhemmän klo 17-22 kattauksen. Kelin arpouduttua sittenkin aurinkoiseksi pelkäsimme väenpaljouden kahmivan herkut suihinsa ennätysajassa, ja siksi saavuimmekin paikalle ajoissa. Tämä osoittautui heti virheeksi, koska jonot olivat kymmenen minuuttia ennen porttien avaamista pitkät ja opasteet loistivat poissaolollaan. Hetken eri jonoissa haahuiltuamme löysimme tiemme siihen oikeaan jonoon, joka toki oli se pisin niistä. Järjestäjät muuttivat siinä sitten lennosta jonotussysteemiä, kun jonot kasvoivat. Kivasti alkoi tapahtuma ärsytyksellä.

Onneksi ärsytys unohtui, kun puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme alueen sisäpuolle. Valtasimme itsellemme pienen nurkan neliskulmaista pystypöytää ja kävimme hakemassa ensimmäiset annokset.


Minä pääsin Luomon tiskille suoraan jonottamatta hakemaan 64,7 asteen kananmunan sienitoffeella, joita yhteisnimellä earthquake listalla kutsuttiin. Nämä rakenteeltaan jännät kananmunat ovat aina kiehtoneet minua. Hauskaa tuolla oli taas leikkiä. Hyvääkin oli. Sienitoffee oli ihan uusi tuttavuus ja hämmentävän maukas sellainen. Yhdistelmänä tämä hyllyvä maanjäristys oli oikein maukas.

Parempi puolisko kantoi pöytään myös varsin vähäisen jonotuksen päätteeksi Demon pisteestä haudutettua viljaporsaan poskea ja mustaherukkais-suklaista jälkkäriä. Nämä molemmat olivat erittäin hyviä. Possun poski oli juuri niin hyvää kuin eläimen murein osa olla voi. Jälkkärin mustaherukka ja suklaa olivat myös klassikkoyhdistelmänä todella hyvää.


Sitten olikin Gaijinin vuoro. Sinne oli jo muodostunut jonoa, joskin tämä kymmenen ihmisen jono oli aika pientä verrattuna siihen, mitä näkyi parin tunnin kuluttua. Pois lähtiessämme totesimmekin, että ehkä se puolen tunnin jonotus ulkopuolella oli sittenkin se parampi vaihtoehto kuin samanlainen jokaisella pisteellä erikseen. Jonotukseni olisi ollut vieläkin lyhykäisempi mikäli jonottajien ei olisi tarvinut ottaa valokuvia tiskin takana touhuavasta Tomi Björckistä.


Gaijinista kävin poimimassa alkuruokasimpukat ja pääruokana tarjotun makeassa soijassa marinoidun grillatan possunkyljen. Simpukka oli ehkä pikkuisen liian suolainen, muutoin erittäin maukas. Myös possu oli suolaista soijamarinoinnin jäljiltä, mutta maku oli erittäin hyvä. Pois kävellessämme myöhemmin myös possunvastainen vaimoke valitsi tämän maistamistamme annoksista parhaaksi.


Possuilua jatkettiin villimmässä muodossa, kun parempi puolisko kävi Aito-ravintolan pisteestä poimimassa pää- ja jälkiruoat eli prässättyä villisikaa nauriilla, porkkanalla sekä kuusenkerkällä, ja puolukkaa lakritsilla. Villisika oli hyvää, joskaan ei pärjännyt Gaijinin grillipossulle. Puolukka ja lakritsi olivat hieno parivaljakko. Tästä parista kehittyikin jotain ideaa, jota voisi syksyllä marjasadon kypsyttyä kokeilla kotikeittiössäkin. Jälkiruokakisan johdossa Demo kuitenkin säilytti paikkansa

Tässä vaiheessa ei sitten ollutkaan enää ollenkaan nälkä, joten kävimme tutustumassa Taittingerin kovasti mainostamaan Nocturne-samppanjaan. Hienossa peilipalloa muistuttavassa bling bling-pullossa tarjottava juoma oli pienoinen pettymys. Ehkä olisi pitänyt kysyä lisätietoja ennen ostopäätöstä. No, tulihan sitten maistettua.

Nocturne on siis uutuusjuoma, joka poikkeaa Taittingerin vakiosamppanjasta vain pienen lisädosagensa osalta. Juoma on siis makeampaa kuin perus-Taittinger. Elikkäs semmoinen bilejuoma jenkkimakuun. Petris Chocolate Roomin pisteestä ostettujen macaron-leivosten kanssa tätä sitten maisteltiin. Nocturne ei ollut mikään suosikki, mutta samppanja on nyt kuitenkin aina samppanjaa.


Pienen kävelykierroksen, live-jazzin kuuntelun ja penkillä istuskelun (ihme kyllä siinäkin väenpaljoudessa vapaa penkki löytyi) tuntui masussa olevan jo vähän tilaa uudelle possulle, eiku siis annokselle. Tällä kertaa possuksi valikoitui Olon rypsiporsaan välikyljys Malmgårdin ohralla. Minusta tämä oli ihan hyvää, mutta parempi puolisko alkoi olla kurkkuaan myöten täynnä possua.

Penkkimme sijaitsi Gaijinin pistettä vastapäätä ja siinä olikin kiva katsella jonon kiemurtelua teltan edustalta pitkin polkua kaukaisuuteen (ehkä pieni liioittelu sallitaan).


Markkoja löytyi vielä taskun pohjalta parin annoksen verran ja jäljellä olleista vaihtoehdoista päädyimme Juuren pää- ja jälkiruokaan. Jonotus oli kohtalaisen lyhyt ja onnistuimme jälleen kampeamaan itsemme pystypöydän nurkkaan aterioimaan.

Pääpossuna Juuri tarjoili villisianniskaa korvasienipiiraan ja vadelmanlehtikastikkeen kanssa. Tämä oli minun mielestäni jälleen oikein maukasta. Possunniska on sitä aina ja villisianniska näköjään vieläkin enemmän. Jälkiruokaan siirtyessämme juuri pöydän vastanurkalla seisoskelleeseen seurueeseen kuulunut naishenkilö kovaan ääneen kehui Juuren jälkkäriä parhaaksi kaikista. Ja hyväähän tämä suola-karamellikakku mäntykinuskilla ja raparperilla olikin. Minäkin olisin valinnut tämän parhaaksi maistamistamme jälkkäristä. Parempi puolisko puolestaan pitäytyi mustaherukan ystävänä edelleen Demon herkun kannattajana.

No, possuhan tästä nyt jäi päällimmäisenä mieleen. Ehkä vielä erityisen paljon näin possukammoisen kanssa liikkeellä ollessani. Mutta silti siis Gaijinin possuannos oli päivän paras suolainen meidän molempien mielestä. Itse nostaisin myös Luomon kananmuna-sienitoffeeannoksen erikoisuudessaan varsin korkealle. Pahaa ei ollut oikein mikään, jos ei lasketa noita opasteita sisään tullessa. Erityisesti ne tuntuivat harmittavan vaimoketta, joka tapahtumajärjestelyjen ammattilaisena ehkä katsoo asioita vielä vähän eri silmällä.

Kaikin puolin tapahtuma oli joka tapauksessa oikein hauska ja tulen kyllä tulevina vuosina uudestaan, mikäli tapahtuma saa jatkoa. Juuri tämmöisiä juttuja Suomen lyhyt, mutta vähäluminen, kesä tarvitsee. Vaikka tässä jutussa joku voi löytää paikoin lievää negatiivisuutta, niin ei kannata antaa sen hämätä. Pidin kyllä sekä ruoasta että tapahtuman tunnelmasta oikein paljon.

Tässä lopuksi vielä maistamamme ruoat ravintoloittain niin kuin ne listalla olivat esitettyinä.

Aito
PRÄSSÄTTYÄ VILLISIKAA Naurista, porkkanaa ja kuusenkerkkää
LAKRITSIA JA PUOLUKKAA

Juuri
VILLISIANNISKAA, korvasienipiirasta ja vadelmanlehtikastiketta
SUOLA-KARAMELLIKAKKUA, mäntykinuskia ja raparperia

Luomo
EARTHQUAKE” – Luomu kananmuna 64,7 °C, sienitoffee

Demo
HAUDUTETTUA VILJAPORSAAN POSKEA, herkkusientä, tryffeliä ja ryppyporkkanaa
MUSTAHERUKKATEELLÄ maustettua suklaaganachea, mustaherukkavispipuuroa ja mustaherukanlehtihyytelöä

Olo
RYPSIPOSSUN VÄLIKYLJYSTÄ ja Malmgårdin ohraa

Gaijin
GREEN SHELL MUSSELS & YUZU vihersimpukkaa, yuzu-sitruuna dressing, merileväkaviaaria
PORK BELLY YAKINIKU, makeassa soijassa marinoitua grillattua possunkylkeä, japanilaista vesikrassia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...