tiistai 2. heinäkuuta 2013

Taste of Tuska 2013

Helsingin kesän festareista hissimusiikkitapahtuma Flow mainostaa hienoa ruokatarjontaansa. Musiikillisesti allekirjoittaneen makuun paljon paremmin sopiva Tuska puolestaan on ollut aina surullisen kuuluisa kehnoista eväistään. Kolme vuotta sitten viimeksi osallistuessani tuolloin vielä Kaisaniemessä järjestetty tapahtuma tarjosi ainoana syömäkelpoisen näköisenä eväänä grillimakkaraa. Että repikää siitä.


Tänä vuonna oli musiikkitarjonta Suvilahteen muuttaneessa Tuskassa sen verran vakuuttava, että pois ei ollut varaa jäädä. Yritin etukäteen vähän selvitellä netistä festarin ruokatarjontaa, mutta mitään isompaa infoa ei löytynyt. Muutoinkaan en löytänyt kommentointeja Tuskan sapuskoista. Siksipä ajattelinkin korjata tilanteen. Päätin musiikin kuuntelun ohella vähän tarkastella ruokavaihtoehtoja ja tutustua kolmen päivän aikana parhailta vaikuttaviin eväisiin ja ehkä vähän niihin perinteisempiinkin, sekä kirjailla havainnot ylös tänne blogiin. Tämmöistä sain aikaiseksi.


Juomapuolella festivaalin hyvin sijoitetulla anniskelualueella oli tarjolla kahdenlaista Koffin olutta 0,4 l vetoisessa tuopissa ja 0,5 l vetoisessa tölkissä. Karhua oli tarjolla litran tölkissä. Näiden lisäksi Koskenkorvan pisteessä oli joitain drinkkejä sekä Valhalla-shotteja. Kenttäbaari tarjoili Jaloviinapohjaisia juomia. Ei siis mitenkään erityisen mieltä ylentävää, mutta kyllähän nämäkin nuottiöljynä tehtävänsä tekivät.


Anniskelualueelta löytyi myös hampurilaista tarjoava Tuskaburger. Ensimmäisenä päivänä tämä tuli testattua. Burgeri oli kasattu ihan jees perussämpylän väliin. Täytteinä oli pihvi, siivu emmentalia ja joitain kasviksia sekä soossia. Jalapenoakin olisi pitänyt olla mukana, mutta ainakaan minun burgerissani ei tuntunut mitään tulisuutta. Emmental nyt ei burgerin välissä oikein toimi ja se pihvikin maistui enimmäkseen sipulilta. Kokonaisuudesta tuli mieleen lähinnä yläasteen kotitaloustunnin tuotokset.


Seuraava kokeiltu annos oli anniskelualueen ulkopuolella paljon vähemmällä jonotuksella käteen saatu revitty possunniska. Sekin oli survottu sämpylän väliin. Paitsi jos oli fiksu, kuten bändikollegani, ja osasi pyytää annoksen ilman sämpylää. Sämpylä olikin se turhin osuus annoksessa, jopa turhempi kuin kylkiäisperunalastut. Itse possu oli maukasta ja siinä mukana olleet soossit ja kasviksetkin menivät mukavasti. Tämä oli selvästi maistetuista paras annos.


Vielä oli pakko kokeilla sitä perinteisempää festarimuonaa, eli kebabannosta. Nämä ovat näitä isolla pannulla paistuvia sotkuja, jotka loppuillasta ovat kaikki täysin saman näköisiä mössöjä. Ei maistunut oikein millekään ja riisiä oli ihan liikaa lihan kustannuksella. Kasvikset olivat jostain pakastepussista. Ensimmäisen haarukallisen jälkeen jo harmitti annokseen uhrattu 8 euroa.

Noita kebabannoksen kanssa samaan kategoriaan meneviä ison pannun paistoksia oli tarjolla useampaakin lajia. Joskus aiempina vuosina olen useampaakin kokeillut, mutta valitettavasti ne ovat yleensä nälän yllättäessä jo niin pitkään pannulla muhineita, ettei niitä erota toisistaan. Näiden lisäksi erilaista makkaraa, hodaria ja makkaraperunasettiä löytyi useammastakin pisteestä. Ehkä näistäkin olisi jotain maistamisen arvoista löytynyt, mutta tällä kertaa lautaselle päätyivät nämä aiemmin mainitut annokset.

Loppujen lopuksi festareille mennään ensisijaisesti musiikin takia. Siksi en Flow-festareihin sijoittaisi ropoakaan. Tuska Open Airiin sen sijaan menen mielelläni, vaikka ruoka olisikin hanurista. Ehkä muutkin ajattelevat näin ja siksi tarjonnan parantamiselle ei ole mitään tarvetta. Höh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...