lauantai 14. kesäkuuta 2014

Taste of Helsinki vuosimallia 2014

Viime vuonna käväisimme maistelemassa oman ruokakunnan voimin Helsinkiä ja totesimme sen maistuvan lähinnä possulta. Tänäkin vuonna oli possua tarjolla, joskaan ei ehkä ihan yhtä paljon, tai ainakaan emme syöneet sitä yhtä paljon. Myös seurueen koko oli tuplaantunut, kun J&J (joista kumpikaan ei ole aiemminkin mainittu sushi-J) olivat mukana.


Keli ei tällä kertaa ollut ihan yhtä suosiollinen kuin viime vuonna. Viikon alusta asti olimme sääennusteita tarkkailleet sadetta peläten, mutta onneksi sentään vettä ei tullut. Tuuli sen sijaan oli melkoinen lennätellen kaiken kiinni naulaamattoman muihin maisemiin. Eikä se elohopeakaan paljon yli kymmenen asteen kohonnut. Ilman käsineitä olivat näpit hetkittäin jäässä. Ah, tätä Suomen suvea.


Yritimme tällä kertaa vältellä suosituinta iltalähtöä ja hankimme piletit lauantain ensimmäiseen kattaukseen klo 11-15. Jonoa ei ollut juuri nimeksikään saapuessamme melkoisen tarkasti yhdeltätoista paikalle. Jo jonoon tullessamme saimme lunastettua lippuihin kuuluneet markat paikalla väijyneeltä henkilökunnan edustajalta. Homma sujui siis huomattavasti edellisvuotta näppärämmin. Itse jonotus oli yllättävän hidasta puuhaa. Ilmeisesti useammallakin saapujalla oli kännykän näytöltä näytettävinä liput, mikä toki ympäristöystävällistä onkin. Valitettavasti henkilökunnan laitteet eivät osanneet lippujen viivakoodeja lukea kännykästä ja homma meni sitten numerosarjan naputteluksi, mikä näkyi kestävän.

Kun sitten pääsimme sisään alueelle, suuntasimme saman tien ensimmäisten eväiden kimppuun. J&J olivat jo ehtineet nykäistä mukaansa Bistro O Matista aniksella maustettua lohta, katkarapuja ja avokadoa sekä grillattua luomukaritsankylkeä, varhaiskaali-luomujogurttisalaattia ja tummaa lakritsakastiketta. Ainakin viimeksi mainittu sai kehuja ja ilmeisesti ensimmäinenkin oli hyvää, koska katosi parempaan talteen saman tien.



Me nappasimme mukaan hummerit, eli Demon hummerimakkaraa, sahramirisottoa ja rakuunadressingiä sekä Kaartin Hodari & Hummerin kuninkaallista hummeririsottoa. Molemmat maistuivat. Pelkistä risotoista kuninkaallinen vei voiton, mutta Demon annos oli kokonaisuutena parempi. Kuninkaallisella hummerilla oli kaverinaan mangoa, joka toki on aina hyvää.


Tämän jälkeen kaikki halusivat hodarin. Me molemmat sekä toinen J otimme Oskarin hodarin vasikasta, parsasta ja jättikatkaravuista. Toinen J mahdollisesti otti sen toisen hodarin, jossa oli varhaisperunaa, parsaa ja tryffeliä. Hodarit katosivat alta aikayksikön, joten näkyi maistuvan. Oskari ainakin oli todella hyvä. Kyllä Hodari & hummeri osaa.


Sitten alkoikin lyhyt possuilujakso. Ensin pöytään saapui Farangin karamellipossua, paahdettua kookosdressingiä, chiliä ja korianteria. Työporukalla Farangissa käynnillä karamellipossu jäi maistamatta, koska possukammoinen pomo meni valitsemaan muiden puolesta ja possu jäi pois. Args. No, nyt saimme maistaa ja todella hyvää oli. Toinen J sekä parempi puoliskoni eivät ole possuihmisiä, mutta pitivät karamellipossua silti päivän parhaana annoksena. Niin pidin minäkin. Jotenkin tämä thaimaahenkinen makumaailma osuu ja uppoaa meikäläiselle.



Lisää possuilua saimme tamperelaisen Berthan annoksesta, jossa oli possunposkea, soijaa ja selleriä. Tämä oli taas ihan erilaista possua, mutta poski oli todella mureaa ja hyvää. Tykkäsin kovasti. Parempi puoliskoni tykkäsi myös, vaikka ei edelleenkään tykkää possusta.


Ja jotta emme nyt jälkiruokia unohtaisi, otimme tähän väliin sokeriöverisessiot. Tämä alkoi Berthan superhyvällä suklaata, banaania ja parapähkinää sisältäneellä annoksella. Namisnamis. Tämä taisi olla paras jälkiruoka, jota maistoin.


Toinen J kävi nappaamassa Postresin tiskiltä jännän kuuloisen annoksen nimeltään savulohisäilyke ja Postresin saaristolaisleipää. Säilyke tosiaan tuli tölkissä. Oli kuulemma tosi hyvää.


Toinen J puolestaa lähti mukaan sokeriöverikarkeloihin hakemalla Postresin Tuttifrutti-calippon. Mehujää maistui, mutta oli pikkuisen turhan kylmä jo valmiiksi kylmään säähän.


Tämän jälkeen J:t vetivät vielä Demon Space Cream 2014-jäätelöveneet, joissa oli kaikenlaista pähkinää yms. mukana.


Me jatkoimme sokeriövereitä ahvenanmaalaisen Smakbyn omalla versiolla Ahvenanmaan pannukakusta luumulla ja kermavaahdolla. Oikein kivasti maistui kardemumma, eikä ollut äkkimakeaa laisinkaan. Ei kuitenkaan ollut samanlaista kuin paremman puoliskon mummon tekemä, näin minulle kerrottiin.


Askista kävin minä nappaamassa mukaani suolaheinää ja valkosuklaata. Tämä oli aikas imelä, juurikin tuon valkosuklaan ansiosta. Mutta suolaheinävaahdon kirpeys taittoi mukavasti makeutta. Ei ollut huono tämäkään.


Kofeiinitasapainoa korjasimme Pauligin vuosikerta-presidentillä, joka oli ihan jees. Sille oli makuparikilpailun voittajana selvinnyttä Kakkumonsterin kolmen suklaan kakkua tarjolla. Suklaahan aina käy kahvin kanssa, mutta tämä kakku oli kyllä tässä sokeriöverien jälkimainingeissa niin törkeän makeaa, että teki tiukkaa saada kaikki syötyä. Ilman edellä syötyjä kolmea jälkiruokaa tämä olisi varmaan uponnut paremmin.


Imelän vastapainoksi teki mieli vähäsen saada suolaista ja siksi kävin naapurista nappaamassa mukaan Juuren luomukyyttöä "nose to tail", Gobbas Gårdin kevätspelttiä ja Juuren kasvimaan satoa. Annos oli perin suomalainen, oikein tasapainoinen ja maukas. Mukana näkyi olevan myös raparperia, joka passasi mukaan hyvin.

Sitten vietimme vähän aikaa katsoen hieman unettavaa kokkikilvoittelua, jossa Top Chef Teemu Laurel valmisti leikkimielisesti kilvoitellen jonkinlaisen some-prosessin kautta mukaan valikoituneen kotikokin kanssa lohta hollandaisella, rapealla pekonilla ja kevätkasviksilla. Marco Bjurström juonsi ja muukin yleisö meidän lisäksemme näkyi olevan puoliunessa. Kävimme lopuksi närppimässä vähän maistiaisia Teemun annoksesta. Hyvän lohen tuo Rauman poika paistoi, ei siinä mitään. Eikä näyttänyt pahalta toisenkaan kilpailijan tulos. Ihan leppoisaa välipalaohjelmaa oli tämä.


Lopuksi muu seurue päätyi ottamaan vielä uusiksi Farangin karamellipossua ja toinen J puolestaan haki Gastrobar Emon tiskiltä kananpoikaa ja varhaiskaalisalaattia. Kaikki myhäilimme tyytyväisinä ja lähdimme pikkuhiljaa valumaan ulos alueelta. Kyllä sitä aikansa voi huonomminkin käyttää. Kaikkien mielestä tämmöisiä tapahtumia voisi hyvin olla useamminkin. Hyvä ruoka, parempi mieli, kelistä riippumatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...