perjantai 25. joulukuuta 2015

Pikkujouluillallinen Sassossa

Yksi suosikkiravintoloistamme Helsingissä, pohjoisitalialaista keittiötä edustava ravintola Sasso, sai toimia ruokakuntamme pikkujouluillallisen paikkana. Taloudellisesti kehnona aikana pikkujoulurintamalla on ollut hiljaista, joten päätimme nyt tällaisen perinteen ottaa käyttöön. Kun asiaa tarkemmin muistelimme, niin kyllähän me olemme melkein joka vuosi joulukuun alkupäivinä käyneet jossain ulkona syömässä vähän paremmin. Eli siis perinnehän tämä jo on.


Valitsimme etukäteen mietityn neljän ruokalajin Menu Sasson. Tätä useamman kerran vuodessa vaihtuvaa kattausta olemme käyneet kokeilemassa useamman kerran aiemminkin, eikä se isommin ole pettänyt koskaan. Tällä kertaa menu oli koottu Pohjois-Italian kulinaarisen jättiläisen Bolognan hengessä. Otin menulle kaveriksi niin ikään valmiiksi mietityn viinipaketin, jonka viinien yksityiskohdat ehtivät jo unohtua.

Ruokailu lähti käyntiin tryffelillä maustetulla valkopapukeitolla. Tryffelin maku tuli tarjoilijan kertoman mukaan tryffeliöljystä. Oikeaa tryffeliä ei siis ollut käytetty, mutta harvoinpa sitä käytetäänkään. Keiton jäähtymistä hetkisen odotellessa nenään jo leijaili ihana tryffelin tuoksu. Paksu keitto oli oikein maukasta ja tryffeli maistui juuri sopivasti. Kaverina tarjottu valkoviini sopi hienosti keiton kanssa.


Toisena ruokana tarjottiin gnoccheja salviavoissa coppa di parman ja parmesaanin kanssa. Annoksen kanssa tarjottu sangioveserypäleestä valmistettu punaviini tuntui itsekseen maistettuna varsin kovalta. Suolainen ruoka kuitenkin kesytti viinin, josta paljastui yhdessä ruoan kanssa ihan uusia sävyjä. Gnocchit olivat oivallisen pehmeitä sisältä ja rapeita päältä. Parman possu ja parmesaani eivät petä koskaan. Yhdistelmä oli kaikin puolin onnistunut. Gnoccheja oli ehkä pikkuisen liikaa, mutta muuta moitetta en annoksesta osannyt keksiä.


Pääruokana meille tarjottiin meriahventa, joka oli saanut kaverikseen lautaselle tomaattia ja tummaa kapriskastiketta. Ehdin jo unohtaa muut annoksen osaset, vaikka ne kyllä esiteltiin. Annos oli erinomainen. Kaveriksi lasiin kaadettu valkoviini vaikutti aluksi jyräävän ruoan, mutta rauhoittui, kun onnistuin keräämään samaan suupalaan kaikkia annoksen komponentteja. Viinin kanssa nautittuna annoksen maut jäivät suuhun elämään pitkäksi aikaa.


Jälkiruokaa varten sain lasiin ihanan hunajaista jälkiruokaviiniä. Se oli erinomaista pataa kaneliomenapiirakan ja mascarponemoussen kanssa. Erinomainen jälkiruoka todella kruunasi aterian.

Lopuksi tilasimme vielä espressot ja lähdimme vyörymään tyytyväisinä kotia kohti. Kaikki annokset olivat todella hyviä. Tarkemmin asiaa pohdittuamme meidän molempien suosikeiksi valikoituivat aterian ensimmäinen ja viimeinen annos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...