maanantai 30. tammikuuta 2017

Croissanttipäivä 30.1.

Tänään eli 30.1. on croissanttipäivä. Joskin päivää juhlitaan lähinnä USA:ssa, mutta eipä anneta sen hämätä. Tälle maukkaalle ja lehtevälle leivonnaiselle on ihan oikein pyhittää oma päivänsä.


Kun tämä tuli vähän yllättäen, tajusin nimittäin asian vasta tänään, en ehtinyt leipoa croissantteja kuvaa varten itse. Hapanjuurikin on tällä hetkellä pakastimessa. Siksipä ostin valmiit croissantit kaupasta. Kaikille innokkaille suosittelen kuitenkin kokeilemaan croissanttien leipomista. Minulla olisi Ranskasta San Franciscon kautta matkannut ohje täällä blogissani. Lupaan, että ohje on työläs. Lopputulos on kuitenkin erinomainen.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Blinipannu ja amerikkalaiset pannukakut

Route 66 -automatkan ruokamuistelojen väliin sopii hyvin tämmöinen pieni vinkki. Sain taannoin lahjaksi De Buyerin hiiliteräksisen blinipannun. Blinejä en vielä ole sillä ehtinyt tekemään, mutta aiemmin tällä viikolla keksin, että pannuhan on juuri oikean kokoinen myös amerikkalaisille pannukakuille. Isommalla pannulla kun jokainen pannukakku tuppaa tulemaan vähän erikokoiseksi.


Varsinainen pannukakkujen ohje on minulla jemmassa täällä. Tällä kertaa tein taikinan jo edellisenä iltana. Jostain olen joskus lukenut, että leivinjauheen kanssa tämä onnistuu, kunhan laittaa leivinjauhetta 25% enemmän kuin ohjeessa sanotaan. Säilytin taikinan jääkaapissa. Tämä säästi hieman vaivaa aamulta.

Blinipannun kanssa kannattaa olla tarkkana pannukakkua kohti käytettävän taikinamäärän suhteen. Taikinan kaataminen pannulle pitää lopettaa jo reilusti ennen kuin taikina on ehtinyt levitä pannun reunoille asti. Muutoin pannukakuista tulee liian paksuja. Tällöin niiden kääntäminen käy hankalaksi ja pannukakut eivät kypsy sisältä kunnolla. Parin testipannarin jälkeen homma alkaa sujua.

Sitten ei muuta kuin vaahterasiirappia ja vähän marjoja kaveriksi ja nauttimaan. Itse tein rennon sunnuntaiaamiaisen kaveriksi puolen litran cappuccinon. Eikä tässä kokonaisuudessa ollut kuin ihan vain jokunen kalori.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Herkkusuut USA:n sydänmailla, osa 7: Santa Fe

Edellinen osa: osa 6: Amarillo, seuraava osa: osa 8: Sedona (tulossa myöhemmin)

Texasin jälkeen matkamme legendaarisella route 66 -reitillä jatkui New Mexicon osavaltioon. Siellä yövyimme kahdessa paikassa, joista jälkimmäinen oli osavaltion pääkaupunki Santa Fe. Tämä USA:n toiseksi vanhin kaupunki päätyi vierailukohteeksi keskustansa mielenkiintoisen yhtenäisen savitiili-ilmeen vuoksi. Jos jotain uutta onkin rakennettu, on se tehty vanhan mallin mukaan. Tie 66 kulki alunperin Santa Fe:n läpi, mutta varsin pian tien linjausta muutettiin niin, että se kulki suorempaan itä-länsi-suunnassa ohittaen kaupungin kaukaa etelän puolelta.


New Mexicossa ruoka on vahvasti meksikolaisvaikutteista. Paikallisia chili-lajikkeita, punaista ja vihreää chileä käytetään paljon. Näistä valmistettuja chile-kastikkeita tungetaan liki jokaiseen ruokaan. Yleensä tilausta tehdessä voi itse valita haluaako ruokaansa punaista ja tujumpaa chileä vaiko vähän miedompaa vihreää. Jos haluat näiden väliltä löytyvää tulisuuden astetta, voit toki tilata jouluchileä (christmas chile), jolloin saat annokseesi sekä punaista että vihreää chileä.


Maistelimme paikallisia ruokia useammassakin ravintolassa. Näistä muutama jäi erityisesti mieleen. Ensimmäiseksi kaupunkiin saavuttuamme ja majataloon majoituttuamme päädyimme lounaalle Palacio Cafeen. Liitutaululle kirjoitetusta päivän lounaslistasta tilaamani burrito oli tolkuttoman hyvä. Ensikertalaisena chilen ihmeellisessä maailmassa päätin aloittaa sillä vihreällä. Siinä olikin juuri sopiva häivähdys poltetta. Annos ei paljoa maksanut, vaikka olikin valtavan suuri.


Seuraavana päivänä kävimme lounaalla Georgia O'Keeffen museossa kierreltyämme siinä aivan lähellä sijaitsevassa Tia Sophia's -ravintolassa. Tälläkin kertaa päädyin vihreään chileen, nyt enchiladan kanssa. Annos ei ehkä ole maailman esteettisin, mutta makunsa puolesta se oli aivan tolkuttoman hyvä. Täälläkään ei tarvinnut maksaa itseään kipeäksi. Ruoka oli edullista ja ihan kaikkea en jaksanut syödä.


Viimeisenä Santa Fe:ssä viettämänämme iltana päädyimme syömään legendaarisen La Fonda -hotellin La Plazuela -ravintolaan. Siellä päätimme aloittaa illallisen guacamolella ja maissilastuilla. Tämä annos osoittautuikin varsinaiseksi ohjelmanumeroksi, kun kokki saapui tykötarpeineen pöydän viereen valmistamaan avokadosoossia. Aluksi hän halkaisi kaksi avokadoa ja sen jälkeen loput mortteliin lisättävät täytteet saimmekin valita itse. Lopputuloksena oli ehdottomasti parasta koskaan maistamaamme guacamolea.


Santa Fe oli varsin piristävän erilainen kaupunki niin arkkitehtuuriltaan kuin ilmastoltaankin. Sijainti yli 2000 metrin kokeudessa merenpinnasta sai ilman tuntumaan jo vähän ohuemmalta kuin alamaalla. Samoin lämpötila putosi kymmenisen astetta. Kun New Mexicon aakeilla laakeilla lämmöt olivat yli 40 asteessa, oli Santa Fe:ssä tyytyminen reiluun 30 asteeseen.

New Mexicossa olisi helposti voinut viettää enemmänkin aikaa, ainakin lämmön ja ruoan puolesta. Sopivasti tuliset ja muutoinkin erinomaisen makuiset eväät sopivat meille mainiosti. Ruoka oli myös erittäin edullista. Santa Fe:ssä on toki myös huomattavasti fiinimpää ruokaa tarjolla ja siitä joutuu vastaavasti maksamaan paljon enemmän. Jo pelkän ruoan takia Santa Fe:ssä kannattaa ehdottomasti vierailla, mikäli tie sattuu viemään  New Mexicon maisemiin.

Seuraavaksi: osa 8: Sedona

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...