maanantai 9. toukokuuta 2011

Melkoisen hätäinen durumleipä

Tämä leipä syntyy yhden päivän aikana. Tämmöiselle hätäiselle leivälle tuli tarvetta, kun spelttileivälle ei ollut enää esitaikinaa jemmassa, enkä muistanut sitä ajoissa tehdä lisää. Jauhotkin olivat loppu, eikä kauppa ollut äitienpäivänä auki. Spelttileivän prosessi vie alusta asti kolme päivää. Edellinen leipä ei ihan niin kauaa olisi enää riittänyt.

Tämä ohje on taas kerran Heléne Johanssonin kirjasta Leipä. Muuntelin jauhokoostumusta vähän, koska en mielelläni käytä ihan peruspullavehnäjauhoja. Spelttiä olisin laittanut enemmänkin, mutta sitä nyt vain ei ollut enempää saatavilla. Ohjeesta pitäisi syntyä neljä leipää.

1000 g vettä
30 g hiivaa
300 g spelttijauhoja
900 g täysjyvävehnäjauhoja
300 g durumvehnäjauhoja
30 g merisuolaa

Laita kaikki aineet paitsi suola kulhoon ja vaivaa yleiskoneella 15 minuuttia tai vähintään kaksinkertanen aika käsin. Lisää suola ja vaivaa vielä 10 minuuttia. Laita taikika kohoamaan öljyttyyn kulhoon huoneenlämpöön 5 tunniksi.

Leivo taikinasta neljä pyöreää leipää ja laita ne kohoamaan jauhottuihin kohotuskoreihin 2 1/2 tunniksi. Laita uunin pohjalle teräskulho ja lämmitä uuni 250 asteeseen. Jos käytät leivinkiveä, laita se kylmään uuniin. Laita leivät uuniin ja laske lämpö 200 asteeseen. Kaada uunissa olevaan kulhoon 1 dl vettä. 20 minuutin paistamisen jälkeen avaa uunin luukku ja päästä vesihöyry pois. Paista leipiä 35 minuuttia.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Lampaan file tuplana

Meillä ei yleensä syödä lammasta, mikä on oikeastaan harmi. Minä pidän kyllä lampaasta, mutta vaimoke ei. Maistuu kuulemma villasukalle. Ilmeisesti joskus on saanut pahaa lammasta.

Nyt kuitenkin pääsiäisen kunniaksi päätin kokeilla pitkästä aikaa kokata lammasta. En oikein osaa lammasreseptejä, kun niille ei ole ollut käyttöä. Onneksi Viinilehden pääsiäisviikon viinivinkki sisälsi houkuttelevan lammasohjeen. Mukana oli tietysti hyvänä bonuksena viinisuositus.

Alkuperäinen ohje oli hyvin ylimalkainen, kuten saman lähteen ohjeet yleensäkin. Tässä esittämäni mitat ja määrät ovat siis omaa tulkintaani aiheesta, eivät alkuperäisen ohjeen osia.

lampaan filerulla
1 lampaan sisäfile
2 lampaan ulkofilettä
suolaa ja mustapippuria myllystä
hienonnettua rosmariinia
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
voita ja öljyä paistamiseen
balsamicoa

kermamuhennettu palsternakka
150 g palsternakkaa kuutioina
1 sipuli pieninä kuutioina
1 dl kermaa
muutama maustepippuri
suolaa myllystä

kastike
2 dl punaviiniä
2 rkl balsamicoa
2 rkl sokeria
1 dl lihalientä

Kuullota ensin hienonnetut valkosipulin kynnet voissa pannulla. Siirrä pois pannulta odottamaan. Paista sisäfileeseen kaunis pinta pannulla voin ja öljyn seoksessa. Hiero sisäfileen pintaan suolaa, mustapippuria sekä hienonnettua rosmariinia ja kuullotettua valkosipulia. Nuiji ulkofileet kevyesti, laita sisäfile niiden väliin ja sido koko komeus narulla rullaksi. Käytin itse sopivan narun puutteessa cocktailtikkuja. Paista rullan pintaan kaunis paistopinta samoin kuin sisäfileen kanssa aiemmin. Ripottele pintaan balsamicoa.

Kääri rullan ympärille muutama kierros kelmua ja laita 150-asteiseen uuniin. Käytin varmuudeksi paistokelmua, kun peruskelmun lämmönkestosta ei ollut havaintoa. Laita mukaan paistomittari ja paista, kunnes mittari alkaa näyttää vähän yli 60 astetta. Anna vetäytyä hyvin. Lämpö nousee vielä, joten kannattaa varoa ylikypsentämistä. Kuten kuvasta näkyy, paistoin oman rullani tätä kypsemmäksi, koska parempi puoliskoni pitää enemmän kypsemmästä lihasta.

Lihan paistuessa uunissa on hyvin aikaa valmistaa palsternakkalisäke sekä kastike. Nämä molemmat vaativat hetken keittelemistä, joten vielä ei kannata laiskotella. Kunhan pannut ovat porisemassa, voit hengähtää hetken ja maistaa vaikka lasillisen viiniä, jonka olet avannut kastiketta varten.

Kuullota sipulia ja palsternakkaa voissa pannulla. Lisää kerma ja maustepippurit. Keitä kasaan, mutta älä anna palsternakan mennä aivan mössöksi. Tarkista lopuksi maku ja poista pippurit.

Keitä punaviiniä, balsamicoa ja sokeria kattilassa, kunnes tulos alkaa muuttua siirappimaisen paksuksi. Lisää lihaliemi ja keittele vielä vähän aikaa.

Leikkaa hyvin vetäytyneestä filerullasta 1,5 cm viipaleita ja laita lautasille palsternakkalisäkkeen ja kastikkeen kera. Nauti ruoka täyteläisen Yhdysvaltalaisen Bogle Cabernet Sauvignonin kanssa.

Tätä kokeillaan meillä varmaan uudemmankin kerran, sen verran positiivista oli palaute. Erityistä epäilystä herätti lampaan lisäksi myös tuo palsternakkalisäke, joka sitten osoittautuikin erittäin maukkaaksi. Viini tuntui olevan erityisesti juuri tuon palsternakkalisäkkeen kaveri.

Kastike oli myös mitä mainioin. Keittelin sitä niin paksuksi, että sitä oli jäljellä enää puolisen desiä. Määrä riitti niukin naukin. Maku oli erittäin vahva ja auttoi myös osaltaan sitomaan ruoan ja viinin yhteen, koska käytin samaista viiniä myös kastikkeen valmistamiseen. Tämä on yleensä kohtalaisen hyvä tapa, jos nyt vain raaskii viinistään luopua. Kohtalaisen yllätyksettömästi hyvästä viinistä tulee parempi kastike kuin huonosta viinistä.

Savulohi-rucolapasta

Savulohi on hyvää, tahtoo sitä. Pasta valmistuu nopeasti, sitä malttaa odottaa vaikka olisikin jo nälkä. Tässä speksit, pikainen googletus ja ohje olikin hanskassa. Kyllä on elämä nykyään helppoa.

Vaimokkeelle tuli aiemmin hankittua megaturhake eli uusi iPad, jota itse käytän keittokirjana. Laite on kyllä hinta-laatusuhteeltaan ihan hirveä, mutta sillä on kohtalaisen kätevä surffata netissä (blogin kirjoittamiseen se onkin täysin kelvoton kehnon virtuaalinäppäimistönsä vuoksi) ja lisäksi se sopii nätisti keittokirjatelineeseen. Tässä miniläppärissä on aina näppäimistö tiellä ja muutenkin kaikenlaisille läikyttelyille ja muille tuhoille alttiina.

Mutta sitten asiaan, eli resepti peliin. Ohje löytyi siis täältä ja on tässä taas kerran lähes sellaisenaan. Alkuperäisessä ohjeessa oli tuorepastaa, mutta korvasin sen nyt ihan perinteisellä kuivapastalla. Kaupan "tuorepasta" kun nyt vain on vähän kökköä. Jos viitsit tehdä tuorepastan itse, niin sittenhän se sopii tähän mainiosti.

250 g pastaa, esim penneä
vettä ja suolaa
2 dl kermaa
250 g savulohta
1 ruukku rucolaa
3 rkl silputtua tilliä
mustapippuria
2 rkl sitruunamehua
parmesaanijuustoa raastettuna

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Paloittele kala ja poista mahdolliset ruodot. Pilko rucola ja hienonna tilli. Kuumenna kerma pannulla, lisää kala, rucola ja tilli. Kiehauta ja mausta pippurilla ja sitruunamehulla sekä tarvittaessa suolalla. Lisää joukkoon valutettu pasta ja sekoita hyvin. Tarjoa. Laita oheen tarjolle parmesaaniraastetta, jota kukin ruokailija voi lisätä ruoan päälle makunsa mukaan.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Omenaletut ja vaahterasiirappi-saksanpähkinäjäätelö

Tässäpä vanha tuttu jälkiruokaherkku, jota en tosin ole tehnyt aikoihin. Omenat eivät nyt oikein ole sesongissa, mutta kun on kotona tehtyä omenahilloa jääkaapissa, niin ei sillä niin väliä.

Tarkoitus oli ostaa Rainbow Gourmet'n Saksanpähkinäjäätelöä, joka on osoittautunut varsin maukkaaksi. Olkoonkin ihan tavallinen huijausjäätelö lisäaineineen. Suuntasimme kuirenkin poikkeuksellisesti kauppareissumme keskustan Stockmannille, josta ei tietenkään saa S-ryhmän ihmemerkkien tuotteita. Jouduin siis kehittelemään vastaavan jäätelöohjeen itse. Noh, tulipa sitten ehtaa tavaraa.

Jäätelö lähtee ihan perusohjeella, joka löytyy blogistani jo aiemmin. Laitan sen tähän kuitenkin uusiksi, koska tässä sekaan laitetaan muutakin ja se vähän muuttaa työjärjestystä. Toffeekastikkeen ohjeen nappasin pikaisen googlauksen tuloksena täältä, enkä sitä oikeastaan muuttanut muuten kuin vaihtamalla tavallisen siirapin vaahterasiirappiin.

vaahterasiirappinen toffeekastike
80 g suolatonta voita
1 dl sokeria
3/4 dl vaahterasiirappia
1/2 dl kuohukermaa

perusvaniljajäätelö
1 3/4 dl sokeria
2 halkaistua vaniljatankoa
2 1/2 dl täysmaitoa
6 kevyesti vatkattua keltuaista
5 dl kuohukermaa

omenaletut
2 munaa
5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 rkl öljyä
1 dl omenahilloa
4 cl calvadosta
voita paistamiseen

Laita toffeekastikkeen ainekset kattilaan ja kiehauta. Keitä 3 minuuttia ja laita jäähtymään.

Sekoittele vaniljatankoja, maitoa ja sokeria kulhossa vesihauteessa kunnes seos alkaa poreilla. Kaada seos pienissä erissä koko ajan vatkaten keltuaisten joukkoon. Vatkaa vielä lopuksi kunnolla. Peitä kulho kelmulla ja anna jäähtyä hyvin.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon jäähtynyt maito-sokeriseos. Ota vaniljatangot pois seoksesta ja raavi niiden sisukset massan joukkoon. Sekoita. Lisää 3/4 toffeekastikkeesta ja sekoita kevyesti. Anna seoksen jäähtyä kunnolla jääkaapissa noin 2 tuntia. Valmista jäätelö jäätelökoneen ohjeen mukaan. Laita pakastimeen.

Valmista seuraavaksi lettutaikina. Vatkaa munien rakenne rikki. Sekoita joukkoon muut ainekset. Anna taikinan turvota tunnin ajan. Paista letut voissa pannulla.

Asettele tarjolle. Ota jäätelö pakastimesta 15 minuuttia aiemmin jääkaappiin sulamaan. Tarjoa lettujen ja jäätelön kanssa loppu toffeekastikkeesta.

Laiskan Wappu: valmista simaa ja Postresin herkkuja

Ruoanlaittohommissa en yleensä ole laiska, mutta joissain tapauksissa tämä yleisesti minuun sisäänrakennettu ominaisuus ottaa vallan. Osaltaan tämä laiskuuteni on ihan perusteltuakin, en nimittäin viitsi tehdä jotain, josta suurin osa menisi hukkaan. Tähän kategoriaan putoaa vappujuoma sima. Ihan kiva on simaa juoda lasillinen tai kaksi, mutta sittenpä jo kyllästyttää. Yritäpä tehdä neljä lasillista simaa.

Siksi pelastukseksi osoittautui tänäkin wappuna Hakanieman kauppahalli, josta saa aina sopivasti litran pulloissa mainiota Hommanäsin kartanon kotisimaa. Ei lisäaineita, maku kohdallaan, aika lailla tämmöistä se olisi, jos itse tekisin. Hinta nyt ei ihan pärjää Marlin simalle, mutta toisaalta makukaan ei ole muovinen.

Simalasillisen jälkeen olikin mukava laittaa astetta juhlavampi vaatetus päälle ja suunnata wappuaaton illalliselle Postresiin. Hyvin ajoitettu pöytävaraus takasi sen, että Havis Amandan lakituskin nähtiin melkein. Erittäin mielelläni olisin mennyt vielä katsomaan jonkin kivan leffan ruokailun päätteeksi, mutta Finnkinon väki näkyi itsekin viettävän tätä suurta työläisten juhlan aattoa ihan muualla kuin työnsä ääressä. Sallittakoon tämä heille.

Postresissa söimme molemmat kolme ruokalajia. Alku- ja pääruoiksi valitsimme erilaiset annokset, mutta jälkiruoiksi valitsimme saman tarte tatinin annoskateuden välttämiseksi. Kyseinen annos on Postresin listalla majaillut jo jonkin aikaa, vaikka muut annokset ovat tulleet ja menneet. Oletimme siis jonkinlaisen klassikon olevan kyseessä ja se jo nosti odotukset korkealle. Ennen alkuruokia keittiö tervehti meitä keväisillä kasviksilla maukkaan dippikastikkeen kera.


Minä otin alkuruoaksi tartarin marmorifileestä. Annos oli saanut seurakseen sinapinsiemenvinaigrettea, tryffelimajoneesia ja lajitelman kasviksia.Viininä annokselle toimi Etelä-Saksasta kotoisin oleva riesling. Annos oli kaunis ja maultaan erinomainen. Ruoka ja viini kävivät hyvin yhteen, erityisesti tryffelimajoneesi toimi erinomaisesti viinin kanssa. Tartar ei ole koskaan ajatuksena minua erityisesti houkutellut, mutta tämä kanta muuttui nyt kertaheitolla.


Parempi puolisko valitsi alkuruoaksi parsaa ja merirapua. Mukana tuli hollandaisekastiketta, joka muistini mukaan oli maustettu rakuunalla. Voin toki muistaa väärinkin. Erityisesti rapu näkyi maistuvan.

Pääruoaksi vaimoke valitsi listalta turskan ja uudet perunat. Perunat olivat kuulemma Perniöstä, millä lie kikalla olivat ne nyt jo maasta ylös saaneet. Hyvä, että olivat saaneet, sillä perunat kuuluivat olevan annoksen maistuvinta antia. Tämä ei tarkoita sitä, ettei turska olisi ollut hyvää, perunat olivat vain vielä parempia.


Minä valitsin listalta luomukaritsaa ahvenanmaalta, jonka kaveriksi lautaselle sain tilliä ja fenkolia. Pieni lammas esiintyi kolmessa muodossa: fileenä, pitkään kypsytettynä niskana sekä pyörykkänä. Fileestä oli sen verran isoja siivuja saatu lautaselle, että epäilen kyseessä olleen ulkofileen. Arvailen ihan vain, ei tullut kysyttyä. Joka tapauksessa maukasta oli, joskin fileessä lampaan maku oli todella mieto, sokkona maistettuna tuskin olisin edes lampaaksi tunnistanut. Erinomaisen maukasta kuitenkin. Niska ja pyörykkä olivat jo enemmän lampaisia.

Pääruoan viiniksi minulle tarjottiin punaviiniä Veneton alueelta Italiasta. Rypälelajikkeet menivät täysin ohi, mutta tarkennukseksi tarjoilija kertoi, että samoista rypäleistä valmistetaan amaronea. Tässä viinissä vain rypäleitä ei ole kuivattu. Viini oli siis täysin uusi tuttavuus ja erittäin miellyttävä sellainen. Karitsallakaan ei ollut mitään pahaa sanottavaa viinistä. Tarjoilija toi minulle vielä ylimääräisen lorauksen viiniä ("Ettei tule aika pitkäksi"), kun odottelin, että vaimoke päättäisi nautiskelunsa uusilla perunoillaan.

Jälkiruokaa odotellessa saimme terveisinä keittiön suunnalta persikkamelbasorbettia mantelilastuilla. Tämä persikkais-vadelmainen nami tarjoiltiin hauskasta lasisesta säilykepurkista, joka piti ensin itse avata. Jossain muuallakin olen tällaisesta astiasta annosta kaivellut ja silloinkin se oli hauskaa.


Jälkiruokana oli sitten tylsähkösti meillä molemmilla sama annos, kuten jo mainitsin. Holtittoman kokoinen tarte tatin saapui lautasella, johon sitten tarjoilija asetteli päälle pallon vaniljajäätelöä sekä lurautti vielä kinuskikastiketta.

Viiniksi sain lasiin väkevöityä muscatia jostain päin Ranskaa. Valitettavasti muisti ei nyt tarkenna tämän lähemmäksi aluetta. Joka tapauksessa viini oli hyvää, jälkiruoka oli taivaallista ja yhdessä ne olivat enemmän kuin nämä laskettuna yhteen.

Tarte tatinissa oli voitaikinapohja. Olen itse Ranskassa syönyt vain murotaikinapohjaisia tatineita ja siitä syystä olen vastustanut voitaikinapohjaisia, mutta kenties voisin ensi syksynä omenakauden kunniaksi kokeilla tehdä voitaikinapohjaisen version.


Espressojen perään kyselimme jälkiruoan päätteeksi ja tästä innostuneena keittiö tervehti meitä lautasellisella petit fourseja. Lautanen sisälsi molemmille sitrusmarmeladimakeisen, pistaasimacaronleivoksen ja viskitryffelin. Viimeisimpänä mainittu nostatti molemmilta puolilta pöytää spontaanin ihastuksen äännähdyksen, joskin eri syistä. Tästä hyvästä tarjoilija antoi meille rasiastaan ylimääräiset pallerot. Kuvan ottaminen siinä sitten unohtui...

Viskitryffeli oli varsin iloinen yllätys siitä syystä, että siinä oli käytetty ihan reilusti turpeista ja savuista viskiä, arvatenkin Islayn saarelta. Tarjoilijalle tästä mainitsin ja hänpä kiikuttikin minulle tuota pikaa maistille pienen lurauksen kyseistä viskiä, Ardbegia. Olin kyllä tilannut kahvin kaveriksi 16-vuotiasta calvadosia, jonka merkin nyt valitettavasti olen jo unohtanut. Tälle jalolle juomalle meinasi käydä viskimaistelun sivussa vähän huonosti, sen verran vahva oli Ardbegin aromi, vaikka ei lientä lasissa tippaa enempää ollutkaan. Onneksi henkilökunta piti hyvin huolta vesilasin täyttöasteesta, pari lasillista riitti enimmän savun maun pois huuhtelemiseen, jotta pääsin nauttimaan calvadosista


Tie kotiin kulki Esplanadin puiston poikki. Siellä eräällä juhlijalla oli oma diskoteekki mukana, dj valitettavasti oli vain päässyt jo vähän väsähtämään. Himmeähköstä kuvasta ehkä voi erottaa soittolaitteiden takana maassa makoilevan hahmon.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...