Pikkujouluillallinen Sassossa

Yksi suosikkiravintoloistamme Helsingissä, pohjoisitalialaista keittiötä edustava ravintola Sasso, sai toimia ruokakuntamme pikkujouluillallisen paikkana. Taloudellisesti kehnona aikana pikkujoulurintamalla on ollut hiljaista, joten päätimme nyt tällaisen perinteen ottaa käyttöön. Kun asiaa tarkemmin muistelimme, niin kyllähän me olemme melkein joka vuosi joulukuun alkupäivinä käyneet jossain ulkona syömässä vähän paremmin. Eli siis perinnehän tämä jo on.

Valitsimme etukäteen mietityn neljän ruokalajin Menu Sasson. Tätä useamman kerran vuodessa vaihtuvaa kattausta olemme käyneet kokeilemassa useamman kerran aiemminkin, eikä se isommin ole pettänyt koskaan. Tällä kertaa menu oli koottu Pohjois-Italian kulinaarisen jättiläisen Bolognan hengessä. Otin menulle kaveriksi niin ikään valmiiksi mietityn viinipaketin, jonka viinien yksityiskohdat ehtivät jo unohtua.

Ruokailu lähti käyntiin tryffelillä maustetulla valkopapukeitolla. Tryffelin maku tuli tarjoilijan kertoman mukaan tryffeliöljystä. Oikeaa tryffeliä ei siis ollut käytetty, mutta harvoinpa sitä käytetäänkään. Keiton jäähtymistä hetkisen odotellessa nenään jo leijaili ihana tryffelin tuoksu. Paksu keitto oli oikein maukasta ja tryffeli maistui juuri sopivasti. Kaverina tarjottu valkoviini sopi hienosti keiton kanssa.

Toisena ruokana tarjottiin gnoccheja salviavoissa coppa di parman ja parmesaanin kanssa. Annoksen kanssa tarjottu sangioveserypäleestä valmistettu punaviini tuntui itsekseen maistettuna varsin kovalta. Suolainen ruoka kuitenkin kesytti viinin, josta paljastui yhdessä ruoan kanssa ihan uusia sävyjä. Gnocchit olivat oivallisen pehmeitä sisältä ja rapeita päältä. Parman possu ja parmesaani eivät petä koskaan. Yhdistelmä oli kaikin puolin onnistunut. Gnoccheja oli ehkä pikkuisen liikaa, mutta muuta moitetta en annoksesta osannyt keksiä.

Pääruokana meille tarjottiin meriahventa, joka oli saanut kaverikseen lautaselle tomaattia ja tummaa kapriskastiketta. Ehdin jo unohtaa muut annoksen osaset, vaikka ne kyllä esiteltiin. Annos oli erinomainen. Kaveriksi lasiin kaadettu valkoviini vaikutti aluksi jyräävän ruoan, mutta rauhoittui, kun onnistuin keräämään samaan suupalaan kaikkia annoksen komponentteja. Viinin kanssa nautittuna annoksen maut jäivät suuhun elämään pitkäksi aikaa.

Jälkiruokaa varten sain lasiin ihanan hunajaista jälkiruokaviiniä. Se oli erinomaista pataa kaneliomenapiirakan ja mascarponemoussen kanssa. Erinomainen jälkiruoka todella kruunasi aterian.

Lopuksi tilasimme vielä espressot ja lähdimme vyörymään tyytyväisinä kotia kohti. Kaikki annokset olivat todella hyviä. Tarkemmin asiaa pohdittuamme meidän molempien suosikeiksi valikoituivat aterian ensimmäinen ja viimeinen annos.

Tuhma burgeri olikin pienoinen pettymys

Suomen TopChef-mies Akseli Herlevin kovan uhon jälkeen lopulta Helsinkiin perustama burgeriravintola Naughty Brgr päätyi kokeiluun (vesi)sateisena joulukuun perjantaina. Paikka oli kohtalaisen täynnä, mutta onneksi ruokaa ei tarvinut juurikaan odotella.

Kuten otsikosta voi päätellä, ei tämä nyt ihan listan kärkeen ollut menossa. Otimme molemmat paikan nimikkoburgerit ranskalaisilla ja aiolidipillä. Ruokalista olisi ehkä voinut olla vähäsen paremmin esillä. Kassalla tuli vähän turhan iso hötky listaa pikalukiessa jonon odotellessa takana. Jonotellessa olisi hyvin ehtinyt listaa tavata, jos sellaisen olisi hoksannut luettavaksi napata. Jälkeenpäin tarkemmin listaa lukiessa huomasin, että NYC Cheese Brgr olisi varmasti ollut enemmän minun makuuni.

Ranskalaiset eivät isommin innostaneet. Niitä oli varsin paljon, mutta ne olivat jotenkin mauttomia. Jostain syystä aiolikaan ei potkinut. Burgerissa näytti olevan kivasti vihreää välissä. Briossiksi mainittu sämpylä oli omituisen rasvainen. Siis ei briossimaisen rasvainen, vaan lihapiirakkamaisen rasvainen. Pehmeä ja mehukas se oli kyllä. Mutta siis silti jotenkin omituinen.

Burgerissa oli sinihomejuustoa sopivasti. Tällä raaka-aineella pilaa helposti ruoan kuin ruoan (paitsi tietenkin jos sattuu kuulumaan homejuustoa kaikkeen kilo -koulukuntaan, johon en itse kuulu). Pihvi ei ollut läpikypsä, mutta ei ihan mediumkaan. Pekonihillo oli toki makeaa, mutta ei kauhean pekonista. Tässä oli ehkä se suurin kompastuskivi minun makuuni, lopputulos oli liian makea.

Suomen parhaaksi burgeripaikaksi itseään kevyesti kehuva ravintola jäi minun listallani jonnekin top-5:n alapuolelle killumaan. Mikään ei ollut pahasti pielessä, mutta ei nyt ihan huipputasollakaan. Helsingissä on vain niin paljon hyviä burgeripaikkoja, ettei puolivillaisella suorituksella voi päästä kovin korkealle. Voisin vielä kuvitella kokeilevani sitä NYC Cheese Brgria, mutta ilman ranskalaisia ehdottomasti. Edelleen parempaa settiä halvemmalla on tarjolla keskeisemmällä paikalla Friends & Brgrsin putiikissa.

Luumujuustokakku

Tätä hieman jouluista juustokakkua on meillä tehty aiemminkin. Ohje oli jäänyt kuitenkin tallentamatta ja vaati hieman etsiskelyä, jotta alkuperäinen resepti saatiin esille. Ohje on alunperin Ruokalasta, mutta enää sitä ei sieltä löytynyt. Onneksi ohje oli kuitenkin taltioitu myös Mau!kas ruokablogiin.

Tälläkin kertaa leipurina toimi parempi puolisko, joka meillä yleensä vastaa näistä juustokakkuhommista. Alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna lisättyä tuli vain vähän voita pohjaan ja luumuhilloa täytteeseen. Alkuperäisen ohjeen luumuhillomäärällä tuli kovin mautonta, joten pieni lisä oli tarpeen.

pohja
15 kpl degestivekeksejä
1/2 dl sokeria
1 1/2 tl kanelia
70 g voita
1/2 dl vahvaa kahvia

täyte
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
4 kpl liivatelehtiä
1 1/4 dl luumuhilloa
2 rkl appelsiinimehua
2 dl kuohukermaa
1 tl neilikkaa

Homma alkaa pohjasta. Murskaa keksit ja sulata voi sekä keitä kahvi. Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään ja painele tasaiseksi pohjaksi irtopohjavuokaan, jonka pohja on peitetty leivinpaperilla. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Laita liivatelehdet kylmään veteen. Vaahdota kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään tuorejuusto, luumuhillo, sokerit sekä neilikka. Kuumenna appelsiinimehu kiehuvaksi. Purista vesi pois liivatelehdistä ja liuota ne kuumaan appelsiinimehuun. Lisää liivatelehdet ohuena nauhana koko ajan sekoittaen tuorejuustoseokseen. Lisää kermavaahto joukkoon ja sekoita varovasti tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää sokeria tarvittaessa. Kaada täyte pohjan päälle irtopohjavuokaan ja tasoita. Laita jääkaappiin hyytymään muutamaksi (3-4) tunniksi.

Tarjolle laittaessasi irrota kakku vuosta. Pyöräytä veitsellä vuoan reunoja pitkin, jotta kakku ei hajoa vuokaa avattaessa. Voit koristella kakun halutessasi vaikkapa kaakaojauheella. Meillä tyydyttiin talouden viimeisen kanelitangon ja muutaman tähtianiksen uhraamiseen koristeiksi.

Tämä oli edelleenkin hyvä kakku. Varmasti tätä tulee nyt tehtyä useamminkin näin joulun tienoilla, kun on ohjekin jemmassa. Pohjan kaneli ja täytteen neilikka yhdessä tuottavat vahvasti piparkakkuisia mielleyhtymiä. Yhdistelmästä tuli jopa mieleen piparkakkujen käyttäminen pohjassa digestivekeksien sijaan. Mau!kas ruokablogin kirjoittaja oli tämän onneksi puolestamme kokeillut ja totesi huonommaksi vaihtoehdoksi.

Hapanjuureen leivotut croissantit

Tämä ohje on läheistä sukua aiemmin kokeilemalleni briossisämpyläohjeelle. Lähde on sama, eli mainio leipäkirja Tartine Bread. Kirjan kaikki ohjeet ovat variaatioita ensimmäisestä maalaisleivän ohjeesta. Sanfranciscolaisleipuri Chad Robertson on hakenut oppinsa Ranskasta, joten croissant-ohje on siinäkin mielessä uskottava. Työläs tämä ohje on, mutta lopputulos on sitäkin maukkaampi.

Suosittelen tutustumaan alkuperäiseen kirjaan, jos aihe kiinnostaa. Kirjan ohjeet on viritetty testiryhmältä saadun palautteen avulla kotikeittiöolosuhteissa toimiviksi ja ne on kuvattu erittäin tarkasti sekä sanallisesti että kuvasarjoina. Eri työvaiheiden merkitys on myös perusteltu hyvin. Lisäksi kirjassa on useissa kohdissa kuvattu tyypillisiä ongelmatilanteita ja strategioita niistä selviytymiseen.

Tässäkin ohjeessa, kuten briossiohjeessa, on sekä esitaikina että taikinan juuri. Juuri valmistetaan hapanjuuren avulla. Esitaikinassa puolestaan käytetään kuivahiivaa. Suomalainen kuivahiiva on ilmeisesti vähän erilaista kuin jenkkiläinen, joten yritin löytää järkevän tavan ohjeen muutamiseksi meikäläisittäin toimivaksi. Ilmeisesti onnistuin, koska taikina kohosi oikeaoppisesti.

esitaikina
200 g vehnäjauhoa
200 g 42-asteista vettä
3 g kuivahiivaa

taikinan juuri
1 tl vehnähapanjuurta
220 g vehnäjauhoa
220 g kädenlämpöistä vettä

taikina
450 g huoneenlämpöistä täysmaitoa
300 g taikinan juurta
400 g esitaikinaa
1 kg vehnäjauhoa
28 g suolaa
85 g sokeria
10 g kuivahiivaa
400 g suolatonta voita

1 dl vehnäjauhoa

voiteluun
2 kananmunan keltuaista
1 tl kuohukermaa

Taikinan juuri laitetaan alulle edellisenä iltana. Sekoita ainekset hyvin, peitä astia ja jätä huoneenlämpöön tekeytymään. Esitaikina voidaan sekin tehdä edellisenä iltana tai vaihtoehtoisesti 4 tuntia ennen leivontaa. Sekoita ainekset keskenään ja peitä astia. Jos teet tämän edellisenä iltana, laita esitaikina tekeytymään jääkaappiin. Muutoin anna tekeytyä huoneenlämmössä. Esitaikinan ja taikinan juuren valmius leivontaan voidaan varmistaa kelluntatestillä. Nokare esitaikinaa pudotetaan huoneenlämpöiseen veteen. Valmis esitaikina kelluu. Jos painuu pohjaan, pitää vielä odotella.

Ota maito huoneenlämpöön ennen taikinanteon aloittamista, jotta se ehtii lämmetä. Kaada maito kulhoon, lisää joukkoon esitaikina ja taikinan juuri (juurestahan tulee mukaan vain osa, loppu jää juureksi seuraaviin leivontoihin). Lisää jauhot, suola, sokeri ja kuivahiiva. Sekoita käsin, kunnes kaikki jauhot ovat sekoittuneet hyvin taikinaan. Anna levätä 25-40 minuuttia.

Siirrä taikina kannelliseen muovilaatikkoon. Anna kohota huoneenlämmössä 1 1/2 tuntia. Käännä taikinaa puolen tunnin välein. Kääntämisessä ota reilu ote taikinan alareunasta joltain sivulta, nosta ylös ja venytä muun taikinan yli. Toista parilta, kolmelta sivulta kerrallaan.

Siirrä taikina muovipussiin (iso minigrip tuntui sopivan tosi hyvin), painele litteäksi ja laita jääkaappiin 2-3 tunniksi.

Kun taikina alkaa olla levännyt jääkaapissa vaaditun ajan, on aika valmistella voi. Leikkaa kylmä voi kuutioiksi. Levitä kuutiot kiinni toisiinsa leivinpaperin päälle. Ota 1 dl jauhoja valmiiksi. Ripottele jauhoja voin päälle. Kauli kahden leivinpaperin välissä välillä jauhoja lisäten noin 20 x 30 cm yhtenäiseksi levyksi. Voi ei saa sulaa liiaksi kaulimisen yhteydessä.

Ota taikina jääkaapista ja poista se muovipussista jauhotetulle työtasolle. Kauli noin 30 x 50 cm kokoiseksi levyksi. Laita kaulittu voi taikinalevyn päälle toisesta reunasta alkaen niin, että toisesta reunasta katsoen kolmasosa taikinasta jää vapaaksi. Käännä ensin voista vapaa kolmasosa taikinasta voisen osan päälle ja tämän jälkeen toinen voinen osa tämän päälle. Taittele taikinan reunat niin, että kaikki voi on taikinan sisällä. Kauli taikina takaisin alkuperäiseen 30 x 50 cm kokoon. On tärkeää, että kauliminen tapahtuu aina samaan suuntaan. Taittele samalla tavalla kuin aiemmin ja laita taikina kelmussa jääkkaappiin lepäämään tunniksi.

Toista kauliminen ja taittelu yhteensä kolmeen kertaan ja anna taikinan aina välissä levätä tunti jääkaapissa. Kääri taikina tämän jälkeen kelmuun ja laita pakastimeen 1-2 tunniksi. Jos haluat jatkaa leivontaa vasta seuraavana päivänä, voit jättää taikinan lopuksi päiväksi pakastimeen ja ottaa sen yöksi jääkaappiin. Taikina säilyy pakastimessa jopa 3 päivää. Muistathan kuitenkin ottaa sen leivontaa edeltävänä iltana jääkaappiin.

Kauli taikina noin 30 x 60 cm kokoiseksi. Leikkaa kahdeksi 15 x 60 cm suikaleeksi. Leikkaa veitsellä kumpikin suikale 4 suorakaiteeksi ja nämä kukin edelleen nurkasta nurkkaan kahdeksi kolmioksi. Kääri kolmiot paksummasta päästä alkaen rullalle. Laita leivinpaperin päälle kohoamaan 2 tunniksi. Paistovalmiit croissantit ovat kohonneet noin kaksinkertaisiksi alkuperäisestä koostaan. Tämä kohotus on myös mahdollista tehdä jääkaapissa yön yli. Tällöin croissantit on syytä peittää kelmulla, jotta niiden pinta ei kuivahda kohotuksen aikana. Voit siis valmistella croissantit jo illalla ja paistaa heti aamulla.

Lämmitä uuni 220-asteiseksi. Sekoita keltuaiset ja kerma ja voitele croissantit seoksella. Paista kullanruskeiksi noin 30 minuutin ajan. Voit tarjota näitä joko heti lämpiminä tai jo jäähtyneinä. Pieni lämmitys ennen tarjoilua on myös mahdollista.

Näiden croissantien leivontaprosessi on siis hieman työläs ja aikaa vievä. Lopputuloksena on kuitenkin erinomaisen makuisia croissanteja. Ensimmäisellä kerralla en vielä päässyt ihan täydellisyyteen lehtevyyteen, mutta aion jatkaa harjoituksia. Kannattaa hyödyntää ohjeessa kuvattuja tapoja siirtää prosessia eteenpäin, jolloin yhdellä kerralla tehtävän työn osuus ei ole kovin suuri. Eniten aikaa vievä osuus on kauliminen, joka on tehtävä kolmeen kertaan ja jokaisessa välissä on odoteltavan tunnin ajan. Parasta tässä ohjeessa on se, että croissantit voi muotoilla illalla ja antaa niiden kohota yön yli jääkaapissa, jolloin aamulla ei tarvitse muuta kuin paistaa ne.

Maapähkinänautaa ja ohrahelmiä

Tämä ohje on lähtöisin Glorian Ruoka & Viini -lehden numerosta 7/2015. Alkuperäisessä ohjeessa oli paljon muutakin, mutta minä otin nyt käyttöön vain nämä kaksi komponenttia ja lisäsin valmista pestokastiketta sekä hyvää fetajuustoa sen kummemmin säätämättä. Ohjeen alkuperäisenä ajatuksena oli rakentaa kulhoon annos erilaisista osasista. Minä vähän oikaisin ja hyvää oli näinkin.

ohrahelmet
5 d ohrahelmiä
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa
1 1/2 dl silputtua persiljaa
(salaatinlehtiä tai rucolaa)

maapähkinänauta
600 g naudansuikaleita
2 rkl ruokaöljyä
1/2 chili
1 dl suolatonta maapähkinävoita
1 tl suolaa

kaveriksi
fetajuustoa
pestokastiketta

Keitä ohrahelmiä 10 minuuttia vedessä. Huuhtele. Mausta oliiviöljyllä, suolalla ja persiljalla. Lisää salaattia halutessasi.

Paista naudansuikaleet öljyssä kuumalla pannulla rapsakoiksi pienissä erissä. Laita lopuksi kaikki suikaleet pannulle ja lisää joukkoon hienonnettu chili ja maapähkinävoi. Sekoita hyvin ja kääntele pannulla noin 3 minuutin ajan. Lisää lopuksi suola.

Laita kulhoon tai lautaselle ensin ohrahelmiä ja sitten päälle maapähkinänautaa. Murustele joukkoon fetajuustoa ja lisää lopuksi vielä pestokastiketta. Alkuperäisessä ohjeessa feta maustettiin sitruunalla ja pesto tehtiin parsakaalista. Ihan kiva, mutta arkiruokana tämä toimi oikein hyvin ilmankin.

Focaccia

Italialainen, ihanan pehmeä ja rasvainen, focaccialeipä sopii mainiosti kaveriksi useille italialaisille ruoille. Se on lisäksi helppo valmistaa, kunhan huolehtii muutamista perusasioista. Olikin karmiva yllätys huomata, ettei lempifocacciaohjettani ollutkaan täällä blogissa. Onneksi kaappien penkominen tuotti tulosta ja ohje löytyi. Tulevien kauhunhetkien välttämiseksi ohje kirjattakoon ylös heti ja saman tien. Ohje on jostain netistä tulostettu vuosia sitten, lähdettä ei tullut merkittyä ylös.

50 g hiivaa
2 tl suolaa
3 1/2 dl vettä
7 dl vehnäjauhoja
1/2 dl oliiviöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Raasta hiiva joukkoon. Lisää oliiviöljy ja kädenlämpöinen vesi. Vaivaa taikinaa, kunnes se on silkinpehmeää. Tämän kuluu noin 15-20 minuuttia. Peitä kelmulla, pistele kelmuun reikiä ja anna kohota 20 minuuttia.

Mutoile kohonnut taikina reilusti öljyttyyn vuokaan litteäksi levyksi. Peitä vuoka kelmulla, pistele kelmuun reikiä ja anna kohota vielä 15 minuuttia.

Kun taikina on kohonnut, voit koristella sen vaikkapa puolitettuja kirsikkatomaateilla, oliiveilla tai rosmariinilla. Voitele leipä vielä pinnalta oliiviöljyllä ja ripottele päälle karkeaa merisuolaa. Paista 190-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Voitele kuumana oliiviöljyllä. Öljyn kanssa ei kannata säästellä. Ota leipä kohtalaisen pian pois vuoasta, jottei se vety. Anna levätä hetki ennen leikkaamista.

Tällä ohjeella syntyy oikein mainio focaccia. Kannattaa tosiaan lutrata sen oliiviöljyn kanssa oikein kunnolla. Liian kuivaksi jäänyt focaccia ei ole mistään kotoisin.

Hampurilaissämpylänä hapanjuureen tehty briossi

Aiemmin olen jo todennut, että burgerisämpylänä briossi on erinomainen valinta. Toinen hyvä vaihtoehto on perunasämpylä, mutta siitä en valitettavasti vielä ole onnistunut erinomaista ohjetta löytämään. Briossisämpylöiden kanssa sen sijaan olen onnistunut. Nyt lähdin samaa maalia kohti vähän hankalampaa polkua pitkin etenemään.

Tämä ohje on sanfranciscolaisen leipurin Chad Robertsonin kirjasta Tartine Bread, joka tuli hankittua Glorian Ruoka & Viini -lehden leipäkoulun jälkeen kouluttaja Jukka Kotkasen sitä kovasti kehuttua. Hankinta osoittautuikin mainioksi, sillä leipäkoulusta mukaan saamani vehnähapanjuuri oli Robertsonin mallin mukaan alullepantu ja siksi sopi kirjan ohjeisiin kuin nenä päähän.

Robertsonin kirja on muuten hyvää luettavaa sellaisenaankin, sillä se alkaa tarinana herran oppivuosista Ranskassa. Ohjeet ovat erittäin seikkaperäisiä ja kukin työvaihe on selitetty tarkasti sekä sanallisesti että kuvasarjana. Ohjeita on ollut "betatestaamassa" joukko kotikokkeja ja niitä on tuunattu saadun palautteen perusteella. Lisäksi jokainen ohje on muunnelma kirjan ensimmäisestä perusmaalaisleivän ohjeesta. Kun siis perusleipä alkaa olla hallussa, on helppo lähteä etenemään kohti vaativampia ohjeita. Kirja on siis perusteellinen ja loogisesti rakennettu opas hyvän leivän lähteille. Voin sitä suositella lämpimästi aiheesta kiinnostuneille.

En nyt mene tähän juuriasiaan sen syvemmälle. Varmasti tämä ohje onnistuu millä tahansa vehnähapanjuurella. Kirjoittelen aiheesta erikseen joskus myöhemmin ja linkkaan sen jutun sitten tähän. Aiemmasta vehnähapanjuurikokeilustani olen raportoinut (näköjään yli viisi vuotta sitten) täällä.

Sämpylöitä varten valmistetaan poolish-tyyppinen esitaikina, jossa käytetään kuivahiivaa nostatukseen. Ilmeisesti ilman pientä teollista boostia ei sämpylässä tarvittavaa kuohkeaa pehmeyttä voi saavuttaa. Eli ihan puhtaasti hapanjuurella tässä ei pelata. Lisäksi vehnähapanjuuren avulla valmistetaan taikinan juuri. Tässä varsinainen hapanjuuri toimii leivän juuren käynnistäjänä (starter). Termistön suomennos voi tässä nyt vähän minulla ontua. Tämä on kuitenkin se malli, jolla Robertsonin kirjan ohjeissa leivotaan. Sekä esitaikina että taikinan juuri valmistetaan edellisenä päivänä. Tämä ohje muuten on puolitettu alkuperäisestä ohjeesta. Tästäkin kuitenkin syntyy 16 sämpylää, joten tätä isompaa määrää tuskin leivon koskaan kerralla.

Kuivahiivan osalta ohje meni vähän vaikeaksi. Kirjan ohjeessa käytettävä hiiva oli aktiivinan kuivahiiva (active dry yeast). Termi ei ole tuttu ja käyttö oli ohjeessa vähän poikkeavaa Suomessa myytävän kuivahiivapakkauksen ohjeeseen verrattuna. Kuivahiivahan pitää ensin herätellä lämmön avulla. Tässä ohjeessa ei käytetty erityisen lämmintä nestettä. Ihan varmuudeksi lämmitin nyt kuivahiivan kanssa toimiessani nesteen 42-asteiseksi. Ei tästä ainakaan haittaa ollut, sillä niin esitaikina, lopullinen taikina kuin itse sämpylätkin kohosivat kaikissa vaiheissa odotetusti ja lopputulos oli onnistunut. Näillä siis mennään.

Löysin muuten netistä artikkelin, jossa avattiin kuivahiivatyyppien active dry yeast ja instant yeast eroja, mutta enpä siitäkään tullut hullua hurskaammaksi. Vaikka tottahan tuon täytyy olla, kun se netissä kerran on.

esitaikina
100 g vehnäjauhoja
100 g 42-asteista vettä
3 g kuivahiivaa

juuri
1 rkl vehnähapanjuurta
110 g vehnäjauhoja
110 g kädenlämpöistä vettä

taikina
500 g vehnäjauhoja
12 g suolaa
60 g sokeria
5 g kuivahiivaa
250 g kananmunia
120 g huoneenlämpöistä täysmaitoa
150 g juurta
200 g esitaikinaa
225 g suolatonta voita

voiteluun
1 kananmunan keltuainen
1/2 tl kuohukermaa
(seesamin- ja/tai unikonsiemeniä)

Aluksi valmistetaan taikinan juuri. Sekoita hapanjuuri, jauhot ja vesi astiassa. Peitä astia ja anna käydä huoneenlämmössä yön yli.

Esitaikina voidaan valmistaa joko samaan tapaan edellisenä iltana tai sitten aiemmin samana päivänä. Sekoita kuivahiiva ja jauhot. Lisää 42-asteinen vesi ja sekoita hyvin. Peitä. Anna tekeytyä joko yön yli jääkaapissa tai 3-4 tuntia huoneenlämmössä.

Esitaikina ja juuri ovat valmiita, kun ne läpäisevät kelluntatestin. Laita kulhoon huoneenlämpöistä vettä ja pudota pieni nokare esitaikinaa tai juurta veteen. Tarpeeksi tekeytyneen esitaikinan ja juuren pitäisi muodostaa riittävästi hiilidioksidia, että se pysyy pinnalla. Jos taikina kuitenkin uppoaa, täytyy edelleen odotella. Anna tekeytyä huoneenlämmössä ja kokeile puolen tunnin kuluttua uudelleen.

Huomaa, että juuresta ei käytetä kaikkea taikinaan. Ylijäävä osa on se jemmaan jätettävä juuri.

Kun taikinan juuri ja esitaikina ovat valmiita, voidaan aloittaa varsinaisen taikinan tekeminen. Tämä on Robertsonin kirjan ainoa ohje, jossa käytetään yleiskonetta. Ota maito ja voi puoli tuntia ennen leivontaa huoneenlämpöön, jotta ne ehtivät lämmetä. Taikinaan tulevaa nestettä eli maitoa en uskaltanut lämmittää 42-asteiseksi kuivahiivasta huolimatta, sillä nyt mukaan sekoitetaan myös juuri, jonka puolesta hieman pelkäsin. Kohoaminen näkyi olevan ihan reipasta näinkin, joten ehkä sitten päätös oli oikea. Kananmunat kannattaa punnita, koska niissä voi olla isoja painoeroja. Minulla 5 munaa painoivat yhteensä 257 g, joten poimin lusikalla 7 g valkuaista pois.

Laita jauhot, sokeri, suola ja kuivahiiva yleiskoneen kulhoon. Lisää munat, maito, juuri ja esitaikina. Sekoita taikinakoukulla hiljaisella nopeudella 3-5 minuuttia, kunnes taikina on hyvin sekaisin. Pysäytä kone puolivälissä ja kaavi muovilastalla reunoille tarttunut taikina muun taikinan juokkoon. Anna taikinan levätä kulhossa 15-20 minuuttia.

Kun taikina on levännyt, sekoita vielä keskinopeudella 6-8 minuuttia, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Leikkaa voi noin 1 cm kuutioiksi. Laita yleiskone sekoittamaan taikinaa keskinopeudella ja lisää voi yksi kuutio kerrallaan mielellään kulhon keskelle, jotta se sekoittuu mahdollisimman helposti taikinaan. Jatka kunnes kaikki voi on sekoittunut taikinaan. Taikinan koostumuksen pitää olla silkkisen pehmeää ja voin pitää olla sekoittuneena taikinaan tasaisesti.

Siirrä taikina kulhoon ja anna sen levätä noin 20-asteisessa paikassa 2 tunnin ajan. Taikinaa pitää kääntää kaksi kertaa ensimmäisen tunnin aikana ja kerran toisen tunnin aikana. Kääntäminen tapahtuu siten, että otetaan reilu ote taikinan alareunasta kulhon joltain sivulta. Tämä taikinan alareuna nostetaan ylös ja annetaan sen venyä suunnilleen niin paljon kuin se katkeamatta venyy ja sitten se käännetään taikinan päälle. Tämä toistetaan pari kertaa eri reunoilta.

Sitten onkin jo aika muotoilla sämpylät. Taikinasta tulee noin 16 burgersämpylää. Leikkaa taikina 16 osaan ja pyöritä kukin osa palloksi. Laita pallot leivinpaperin päälle ja paina ne hieman litteiksi. Jos taikina tuntuu tarttuvan käsiin, kostuta kädet kevyesti vedellä ennen pallojen pyörittämistä. Minä jouduin huuhtelemaan kädet jokaisen pallon jälkeen erikseen estääkseni taikinaa tarttumasta. Anna kohota huoneenlämmössä 1 1/2 - 2 tuntia.

Lämmitä uuni 230 asteeseen. Sekoita kananmuna ja kerma kevyesti haarukalla ja voitele sämpylät. Voit sirotella niiden pinnalle seesamin- ja/tai unikonsiemeniä. Minulla sattui olemaan sekä tummia että vaaleita seesaminsiemeniä, joten tein niistä sekoituksen ja ripottelin tätä seosta sämpylöiden päälle. Paista noin 15-20 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita (ei siis mustia, vaikka musta kaunis väri onkin).

Yllä kuvassa on ensimmäinen pellillinen. Nämä kohosivat 1 1/2 tuntia ennen paistamista. Toinen erä kohosi puoli tuntia pidempään ja ne eivät revenneet uunissa. Yritin kahdesta oikealla olevasta sämpylästä muotoilla pitkulaisempia hodareita varten. Eiväthän nämä mitään muotovalioita ole mikään, mutta onneksi sentään maku on kohdallaan. Ehkä seuraavalla kerralla muotoilukin onnistuu paremmin.

Tein briossisämpylää käyttäen burgerin, jonka väliin tuli 150 g jauhelihapihvi maustettuna suolalla ja mustapippurilla. Jauheliha oli juuri jauhettua pihvikarjan jauhelihaa Hakaniemen kauppahallista Reinin lihan tiskiltä. Pihvin kaveriksi laitoin tomaattia, salaattia, pitkään kypsytettyä cheddaria sekä nyhtöankkaa. Ankan liha oli omassa rasvassaan kypsennettyä koipea. Kastikkeiksi vispasin majoneesia ja lisäksi laitoin purkista ketsuppia ja keltaista jenkkisinappia. Viimeksi mainitut antoivat kivasti makeutta, joka sopi hyvin yhteen ankan kanssa. Lopputulos oli hyvin tasapainoinen ja yksi parhaista koskaan tekemistäni burgereista. Ihan hirveän paljon parempia en ole muidenkaan tekemänä maistanut. Suosittelen.

Kuuma chorizopasta

Tämmöinen makumatka maailmalle oli tarjolla Glorian Ruoka & Viini -lehden tuoreimmassa numerossa 8/2015. Valmistus vaikutti helpolta ja ruoka maukkaalta, joten arkiruoaksi tätä päätin heti tilaisuuden tullen kokeilla valmistaa.

1 sipuli
300 g chorizo-makkaraa
2 rkl öljyä
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl chilihiutaleita
200 g kirsikkatomaatteja
400 g paseerattua tomaattia
500 g pennepastaa
1 tl suolaa
vettä
1 1/2 dl mustia oliiveja
mustapippuria myllystä

Hienonna sipuli ja leikkaa makkara noin 1/2 cm paksuisiksi viipaleiksi. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja lisää sipuli, makkara ja paprika sekä chili. Paista sekoitellen noin kolme minuuttia. Lisää kirsikkatomaatit, paseerattu tomaatti, (keittämätön) pasta ja suola. Sekoita ja lisää vettä niin, että kaikki ainekset peittyvät. Anna kypsyä kannen alla 15-20 minuuttia. Sekoita, lisää oliivit ja rouhi mausteeksi mustapippuria.

Noin, maukasta tuli. Eipä siinä muuta, teen toistekin.

Kolmen kaverin paahdettu pähkinä & kinuski

Tällä kertaa olin hereillä, kun suosikkijäätelötehtaani 3 Kaveria pyöräytti kauppojen pakastealtaisiin uutuuden. Bongasin tiedon uutukaisesta heti tuoreeltaan somesta ja kävin tekemässä pari täsmäiskua hyviksi tuntemiini jäätelökauppoihin. Kolmannella kerralla lykästi ja sain uutuuden mukaani.

Mainittujen paahdetun pähkinän ja kinuskin lisäksi tässä uutukaismaussa on mukana ripaus merisuolaa. Olen aina tykännyt jäätelöistä, joissa on pähkinää. Ja niin tälläkin kertaa.

Tämä uutukainen on kinuskin takia jonkin verran imelä, mutta suola sekä pähkinäsattumat kivasti tasapainottavat makeutta. Lopputulos ei siis ole lähelläkään esimerkiksi Ben & Jerry's:n tuotosten imelyysastetta.

Uusi maku menee mielestäni ihan 3 Kaverin tuotteidin kärkikastiin. Siis sinne kahvin, mustikka-kardemumman ja korvapuustin joukkoon.

Eteläinen Kalifornia Sinebrychoffin puistossa

Kävimme ystäväpariskunnan kanssa arki-illan illallisella kohtalaisen tuoreessa etelä-kalifornialaisessa ravintola South Parkissa Sinebrychoffin puistossa. Paikasta olen jo ehtinyt lukea ja kuulla arvioita sekä puolesta että vastaan.

Tarjolla olisi ollut joko neljän ruokalajin maistelumenu sekä vapaampi valinta listalta. Päädyimme koko seurue valitsemaan näistä tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Otin mukaan puolitetun viinipaketin. Yleensä kokonaiset kaadot ovat ainakin arki-iltana hieman liioittelua. Tämä puolikas passasi juuri sopivasti annosten kaveriksi.

Ruoat olivat saaneet innoitustaan Etelä-Amerikasta, Aasiasta ja Euroopastakin. Kaliforniassahan on paljon muualta tulleita, joten tämä lienee ihan validi vaihtoehto. Yhden Kalifornian vierailun perusteella en kuitenkaan osaa mennä vielä asiantuntijaksi itseäni väittämään, joten jätän autenttisuusarviot muille.

Keittiö ei meitä terveisillä heittänyt, joten pääsimme heti asiaan. Ensimmäisenä saimme eteemme purkillisen alkuruokaa. Kyseessä oli meksikolaisittain valmistettuja jättikatkarapuja tulisen täyteläisessä kastikkeessa. Chiliä oli käytetty juuri sopivasti seurueemme makuun. Katkarapujakin oli ihan hyvin mukana. Annoksen kanssa tarjottu Montereyn alueen riesling-valkoviini sieti hyvin annoksen tulisuutta. Yhdistelmä oli oikein onnistunut. Ateria siis alkoi mainiosti.

Toisena annoksena oli klassinen härkätartar keltuaishillolla ja rapealla leivällä. Leipä oli gluteenitonta. Tartar oli maukasta, erityisesti 65 asteessa haudutetun keltuaisen kanssa nautittuna. Lasiin kaadettu tälle ja seuraavalle annokselle kaveriksi tarkoitettu Mendocinon alueelta tuleva Bonterran luomu-zinfandel ajoi asiansa mainiosti, joskaan aivan edellisen annoksen veroinen yhdistelmä ei ollut kyseessä. Juoma oli entuudestaan tuttu, joskin edellisestä maistelukerrasta on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Näkyy edelleen kuitenkin olevan myös Alkon valikoimassa mukana.

Pääruokana tarjottiin haudutettua Ibérico-porsaan poskea, "Waldorfin" salaattia ja selleripyreetä. Näistä selleri oli varsin vahvasti mukana, mutta kun malttoi kasata suupalaan vähän kaikkea lautaselta, oli yhdistelmä mitä mainioin. Bonterran viini oli erinomainen kaveri possulle. Liha oli todella mureaa ja maukasta.

Jälkiruokana meille tarjottiin vadelmasorbettia ja vaniljakakkua. Etenkin sorbetti oli todella hyvää. Annos oli oikein hyvä päätös muutoinkin maukkaalle illalliselle. Juomaksi annos sai kaverikseen jälkiruokaviiniä, jonka yksityiskohdat kerkesin jo unohtamaan tyystin. Joka tapauksessa viini kävi annoksen kanssa yhteen todella hyvin. Arvelen, että taannoin Beringerin kellarissa maistamamme makea zinfandel olisi varmasti myös ollut hyvä kaveri tällaiselle vadelmaiselle jälkiruoalle.

Kaiken kaikkiaan seurueemme oli oikein tyytyväinen ravintolavalintaan. Hinta-laatusuhde oli oivallinen. Ainakin tämä valmiiksi mietitty neljän ruokalajin ruoka-viini -yhdistelmäkokonaisuus on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Kun seurakin oli mitä mainiointi, ei illallisesta jäänyt mitään pahaa sanottavaa. Toivottavasti ihmiset löytävät tämän uudenkon ravintolan. Ainakin näin keskellä viikkoa paikassa oli hyvin hiljaista.

Espanjalaiset lihapullat

Kaapin läpikäynti paljasti tällaisen joskus varmaan kymmenen vuotta sitten tulostetun ohjeen, jota en varmaankaan ole koskaan edes kokeillut. Lähde on epäselvä, mutta tulos löytyy nyt tästä. Hyvä, että näitä saa kirjattua sähköiseen muotoon, jotta pääsee lappusista eroon. Ohje oli hyvä, pääsee jatkoon.

kastike
1 rkl oliiviöljyä
2 sipulia
1 valkosipulin kynsi
500 g paseerattua tomaattia
4 tuoretta tomaattia
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 tl chilijauhetta
2 rkl kuivattua oreganoa
1/2 tl kanelia
1 rkl sokeria
1 dl kuorittuja manteleita

lihapullat
600 g naudan jauhelihaa
3 valkosipulin kynttä
1 dl hienonnettua persiljaa
2 dl vettä
1 viipale paahtoleipää
1 dl hienonnettuja oliiveja
rouhittua mustapippuria
1 1/2 tl paprikajauhetta
2 tl suolaa

Ensin tehdään kastike. Hienonna sipulit ja tuore tomaatti. Kuullota sipuleita öljyssä kattilassa. Lisää paseerattu ja tuore tomaatti, viini sekä mausteet. Anna hautua miedolla lämmöllä ainakin puoli tuntia. Rouhi mantelit kevyesti muutamaan osaan ja paahda niitä hetki kuivalla pannulla. Lisää kastikkeen joukkoon.

Sitten tehdään lihapullat. Sekoita hienonnettu valkosipuli, persilja, vesi, oliivit ja mausteet kulhossa. Murustele leipä joukkoon. Lisää jauheliha ja sekoita hyvin. Anna taikinan levätä hetki ja pyörittele sitten halkaisijaltaan parin sentin kokoisiksi lihapulliksi.

Lado lihapullat uunivuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Lisää sitten kastike vuokaan lihapullien päälle ja laita takaisin uuniin vielä 20 minuutiksi. Tässä vaiheessa uunin lämpötilaa voi laskea hieman.

Tarjoile riisin kanssa tai sellaisenaan tapaksina. Sopivat syötäväksi myös jäähtyneinä. Epäilisin, että perunamuusi käy myös hyvin kaveriksi.

Näitä on nyt kokeiltu sellaisenaan salaatin kyljessä ja riisin kanssa. Molemmilla tavoilla toimivat erinomaisesti. Ohje on ehkä vähän työläs arkiruoaksi, mutta toisaalta nämä toimivat hyvin myös uudelleen lämmitettyinä. Täytynee penkoa kaappeja useamminkin, kun sieltä tulee tällaisia löytöjä vastaan.

Burgerilla Brondassa

Noin puolen vuoden suunnittelun jälkeen saimme ystäväpariskunnan J&J kanssa aikaiseksi burger-illallisen ravintola Brondassa Eteläesplanadilla. Ravintolan annokset ovat pääosin tehtyjä jaettavaksi, paitsi paikan nimikkojuustoburgeri BCB. Juuri nämä burgerit olivat meillä kiikarissa.

Palvelu vaikutti mutkattomalta. Aluksi meille tuotiin cocktail-lista. Olimme alkoholittomalla linjalla liikkeellä kaikki, joten päädyimme tilaamaan alkuun alkoholittoman cocktailin. Baarimikko pyöräyttikin meille oikein makoisat juomat.

Ruokalista oli nopeasti katsottu, koska tilaus oli selvä jo etukäteen. Otimme burgereille kaveriksi kaksi annosta ranskalaisia jaettavaksi. Nämä kolmen perään huhuilun jälkeen lopulta saapuivatkin juuri, kun burgerista oli enää pari suupalaa jäljellä. Pientä hutilointia oli siis palvelussa havaittavissa. Ranskalaisista ei sitten lopulta laskutettu mitään, eli tehty virhe tunnustettiin ja hyvitettiin ihan asiallisesti.

Burgeri oli todella maukas. Monesta muusta paikasta poiketen se myös tarjottiin ihan lämpimänä. Pihvi oli hyvin maustettu ja oikeaoppisen punainen sisältä. Tämä menee kyllä helposti Helsingin parhaiden burgereiden top-3 -listalle. Esimerkiksi Kämpin burgeri jää huonommaksi, ehkä myös Sinne. Friends & Brgrs sitävastoin on mielestäni parempi, vaikka heidän burgerinsa onkin kovin eri tyyppinen.

Pääruoan jälkeen oli vatsassa vielä tilaa jälkiruoalle. Minä tilasin manteli-sitruunapiirakkaa. Tämä ehkä enemmän sitruunatahnalla täytettyä mantelikeksiä muistuttava annos oli ihan hyvä, mutta ei mikään tajunnanräjäyttäjä.

Parempi puolisko tilasi uuniomenalla höystetyn pannacottan. Tämä sai kovin samanlaisen tuomion kuin minunkin annokseni.

J&J ottivat molemmat pähkinäisen suklaakakun. Tämäkään annos ei mitään suuria hurraahuutoja nostattanut ilmoille.

Brondassa oli siis paljon hyvääkin, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan niin paljon, että heti hätäisesti palaisimme uudelleen. Cocktailit ilmeisesti ovat paikan vahvuus, joskaan niitä emme tuota alkoholitonta juomaa lukuunottamatta kokeilleet. Burger on todella hyvä, mutta jälkiruoat puolestaan vähän pliisuja. Tällä hintatasolla Helsingistä saa parempaa ruokaa muualta.

Halloweenin porkkanakakku

Halloweenia juhlittiin tänä vuonna ystäväperheiden kanssa. Lupauduin tekemään jonkinlaisen leipomuksen. Arvontalaulun laulamisen jälkeen nalli napsahti sopivasti koristellulle porkkanakakulle. Että semmoista sitten tekemään. Onneksi kaapista löytyi jo valmiiksi sopivia piparimuotteja. Tämmöisen kakun voi sitten toki tehdä ilman halloweeniakin.

Tällä ohjeella on meillä tehty joskus vuosia sitten porkkanakakkua. Ohje löytyi tulostettuna kaapista. Lähde on ehtinyt jäädä historian hämäriin. Aiemmin tätä on tehty uunipannulla niin, pohja on ollut yhtenä kerroksena ja kuorrutus siinä päällä. Nyt lähdin tekemään vähän täytekakkumaisempaa tuotosta, jossa pohja on kolmessa kerroksessa ja kuorrutetta on myös näiden väleissä.

pohja
5 kananmunaa
4 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä
125 g voita
350 g porkkanaraastetta

kuorrute
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl tomusokeria
2 rkl sitruunamehua
(omenamehua kostutukseen)

koristeluun
mustaa sokerimassaa
nonparelleja
tomusokeria

Kakun voi siis tehdä joko täytekakkutyylisenä, jolloin pohja on syytä paistaa irtopohjavuoassa, jotta siitä tulisi riittävän paksu halkaistavaksi. Tai sitten voit tehdä ihan vain yhden kerroksen korkuisen laakeamman pohjan uunipannulla. Tällöin varmaankin riittää puolikas annos kuorrutetta.

Pohjan voi hyvin tehdä edellisenä päivänä. Jos päädyit täytekakkutyyliseen ratkaisuun, kuten minä, kannattaakin nimenomaan tehdä pohja edellisenä päivänä, sillä kakun pitää antaa jäähtyä hyvin ennen kuin sen leikkaa halki.

Joka tapauksessa kakun tekeminen alkaa pohjasta. Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja lisää varovasti käännellen vaahdon joukkoon. Lisää mukaan myös pähkinät, porkkanaraaste sekä sulatettu voi. Sekoita huolellisesti mutta varovasti. Kaada joko leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan tai uunipannulle. Paista 180-asteisessa uunissa noin tunnin ajan.

Täytekakkutyylisen kakun tekijä antaa kakun nyt jäähtyä yön yli. Leikkaa kakku 1-2 kohdasta halki. Kuorrutetta riittää kahteenkin väliin, jos ei laita kovin paljon.

Kuorrutusta varten notkista tuorejuusto kulhossa vatkaamalla voimakkaasti lusikalla. Lisää tomusokeri ja sitruunamehu ja sekoita tasaiseksi. Kostuta pohjakerroksen pintaa kevyesti omenamehulla pullasudin avulla. Levitä ohut kerros kuorrutetta ja lisää seuraava pohjakerros päälle. Jatka kunnes kakun pinta on käsillä. Levitä loppu kuorrute pinnalle. Tähän kannattaa varata suurin osa kuorrutteesta, sillä sitä saa olla pinnalla kunnon kerros.

Mikäli paistoit pohjan uunipannulla, riittänee muutaman tunnin jäähdyttely. Valmista kuorrute kuten edellä ja levitä kakun päälle. Kerros saa olla paksu.

Koristelua varten levitä tomusokeria työtasolle ja kauli sen päällä sokerimassa ohueksi. Painele muotilla kuvioita massasta ja laita vaikkapa nonparelleja silmiksi tarpeen mukaan. Taitavammilla käsillä toki tulee kauniimpi kakku.

Hodarilla Kampissa

Kaartin Hodari & Hummeri vaihtoi sijaintiaan aiemmin tänä vuonna Kampin keskukseen, jossa se toimii E-kerroksessa nimellä Kampin Hodari & Hummeri. Päätimme sopivasti kulmilla liikuskellessamme käydä haukkaamassa hodarit.

Päivä hodarina oli Halloween Dog, jossa naurava nakki irvisteli iloisesti punajuurimajoneesin, pikkelöidyn kurpitsan, balsamicosiirapin ja kurpitsansiementen kanssa. Parempi puolisko valitsi normaalilistalta Chicago Dogin, josta löytyi yönakki, kurkkurelissiä, aiolia, tomaattia, sinappia, unikonsiemeniä sekä Myrttisen kurkkua (listassa luki Myrttinen).

Hodarit olivat todella maukkaita. Shown varastivat kuitenkin lisäkkeeksi tilaamamme tryffelisuolatut ranskalaiset. Voimakas tryffelin maku sopi erinomaisesti ranskalaisiin. Makua oli tarjolla sen verran, että se maistui suussa vielä seuraavanakin päivänä. Onhan niitä hyviä ranskalaisia tullut maisteltua ennenkin, mutta nämä taisivat olla parhaat koskaan. Tilaan toistekin ja hankin tryffelisuolaa kotikeittiöön.

Banaanikuivakakku

Erilaisia banaanikakkuja olen leiponut ennenkin. Tämä on tällainen perinteinen kuivakakku, jonka leivoin äidin syntymäpäiville. Ohje on Cebicin keittiön perinneresepti.

2 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
2 banaania muussattuna
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
8 rkl kuohukermaa
150 g sulatettua voita
(kanelia)

koristeluun tomusokeria

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja sitten kaikki ainekset kulhossa. Kanelia voi lisätä oman maun mukaan. Minä katsoin kanelin turhaksi ja jätin pois kokonaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista noin tunnin ajan 200-asteisessa uunissa. 

Tämä oli ihan kelpo ohje. Kuivakakut eivät ole meillä mitään suuria suosikkeja, mutta sellaiseksi tämä oli varsin hyvä. 

Sinappikana

Tämä ohje on Glorian Ruoka & Viini -lehden numerosta 7/2015. Bongasin ohjeen heti ensimmäisellä pikaisella selailulla, kun lehti oli postiluukusta kolahtanut. Sopivasti olin siinä juuri ruokaostoksille lähdössä, joten kirjasin listalle tarveaineet tähän ruokaan ja näin pääsin heti kokeilemaan ohjetta.

4 kpl broilerin rintaleikkeitä (tai koipia)
2 rkl voita
1 sitruuna
1 1/2 tl suolaa
1/2 tl rouhittua valkopippuria

kastike
2dl kuohukermaa
1 + 2rkl dijoninsinappia
1 tl sinapinsiemeniä

Paista rintaleikkeisiin kaunis väri pintaan voissa kuumalla pannulla. Pese sitruuna huolellisesti. Leikkaa sitruunasta neljä ohutta rengasta ja tunge ne leikkeiden nahan alle. Purista lopusta sitruunasta mehu leikkeiden päälle. Hiero leikkeiden pintaan suolaa ja valkopippuria. Sivele ruokalusikallinen sinappia leikkeiden pintaan.

Sekoita loppu sinappi kerman joukkoon. Kaada kastike vuokaan ja lisää rintaleikkeet. Ripottele vielä rintaleikkeiden päälle sinapinsiemeniä.

Paista 200-asteisessa uunissa 40 minuuttia.

Tätä on nyt kokeiltu syödä riisin ja perunamuusin kanssa. Sopi molemmilla tavoilla, ehkä kuitenkin perunamuusi oli parempi kaveri. Sinappia voisi ehkä käyttää enemmänkin, sillä vähän vahvempi maku ei olisi ollut lainkaan pahitteeksi. Vaan ei tämä pöllömpi ollut näinkään. Teen toistekin.

Linssipyörykät

Tämä ohje on Yhteishyvän ruokaliitteestä 10/2015. Ohje sopii hyvin nyt meneillään olevaan lihattomaan lokakuuhun, vaikka en tällaista itse erityisesti vietäkään.

2 1/2 dl punaisia linssejä
1 sipuli
1 rkl öljyä
1 tl juustokuminaa
ripaus rouhittua mustapippuria
100 g cashewpähkinöitä
4 rkl korppujauhoja
2 rkl hienonnettua persiljaa
1 kananmuna
1 dl vahvaa emmeltaljuustoraastetta

Jos linssit vaativat keittämistä, keitä ne pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja jäähdytä. Minä satuin ostamaan valmiiksi kypsiä linssejä, joten keittämistä ei tarvittu. Hienonna sipuli ja kuullota se kevyesti öljyssä pannulla mausteseoksen kanssa. Rouhi pähkinät monitoimikoneessa. Lisää joukkoon korppujauhot, hienonnettu persilja, juustoraaste, muna, linssit sekä sipuli. Jauha monitoimikoneella tasaiseksi massaksi.

Pyöritä massasta kostutetuilla käsillä pyöryköitä ja paista ne öljyssä pannulla kauniin ruskeiksi. Tarjoa vaikkapa pastan ja tomaattikastikkeen kanssa. Itse laitoin pastan ja pyöryköiden kaveriksi pestoa ja hyvin kävi sekin.

Nämä pyörykät olivat oikein kivaa arkiruokaa. Parempi puolisko kiitteli näitä hieman vatsaystävällisemmiksi kuin falafeleja.

Mustikkapiirakasta se alkoi: blogi 5v

Kappas vain, tätä blogintapaistahan on tullut kirjoiteltua jo viisi vuotta. Aleksis Kiven päivänä 10.10. vuonna 2010 kirjasin tänne ylös muutaman kerran leipomani mustikkapiirakan ohjeen. Ohje oli sopivan erilainen hyllystäni löytyneisiin keittokirjoihin kirjattuihin ohjeisiin verrattuna ja siksi pidin siitä. Sähköiselle taltioinnille tuli tarvetta, koska ohje oli käsin kirjoitettuna paperilapulla ja pelkäsin hukkaavani sen.

Tuossa ihan alkuperäinen kuva tuosta ensimmäisestä postauksesta. Sittemmin on koti vaihtanut paikkaa vähän lännemmäksi Helsingin sisällä ja hellakin päivittynyt kaasulla toimivaksi. Kaikenlaista hössötystä on myös mahtunut tähän viiteen vuoteen. Välillä vähentelin hiilihydraatteja ja sittemmin olen narissut lisäaineista. Hiilihydraatit palasivat pian, kun kaikenlaiset korvikkeet alkoivat maistua puulle. Lisäaineet ovat sitävastoin edelleen pysyneet pääosin muualla.

Alkuperäinen tavoite blogille oli kuitenkin kirjailla ylös kokeiltuja ohjeita ja havaintoja niistä auttamaan kahden hengen perheemme arkisen ruokinnan pulmatilanteissa. Että olisi jotain kättä pidempää viikon ruokalistan mietinnän tueksi. Tässä mielessä blogini on ollut kyllä menestys. Arkiruokavalikoimamme on monipuolistunut huomattavasti.

Jossain vaiheessa talouteemme saapunut tablettilaite sopii hyvin yhteen blogin kanssa. Laite, olkoonkin törkeän ylihintainen, toimii aina kokatessani keittokirjana. Lasipinta kestää hyvin roiskeet ja on helppo pitää puhtaana. Laitteen selaimella on helppo etsiä nähtäville kulloinkin tarvittava ruokaohje joko omasta blogista tai muusta internjetlähteestä.

Ruokajuttujen lisäksi blogiin on tullut kirjoiteltua jonkin verran matkailuaiheisia kirjoituksia. Onhan matkailu taloutemme yhteisistä harrastuksista selvä ykkönen. Kiinnostus ruokaan näkyy myös matkoilla ja siksi aasinsiltojen löytäminen matkoista blogiin onkin ollut helppoa.

Viime kesänä kuitenkin päätin, että on aika erottaa nämä matka- ja ruokajutut omiin karsinoihinsa. Tämä helpottaa juttujen luokittelua. Matkajutut luokitellaan kohteiden mukaan, ruokajutut pääraaka-aineiden ja toisinaan myös ohjeen edustaman maailmankolkan keittiön mukaan. Tämä ajatus konkretisoitui matkablogina Ja sitten matkaan, jota olen nyt sitten kirjoitellut tämän ruokablogin ohella reilun vuoden verran.

Ensimmäiset viisi vuotta ovat menneet nopeasti. Jos tämä meno ei lopu, se saa luvan jatkua. Niin kauan kuin uusia ruokaohjeita löytyy kokeiltaviksi ja uusia ravintoloita vierailtaviksi, jatkuu tämä kirjoitusharrastukseni samanlaisella vaihtelevalla aktiivisuudella kuin tähänkin asti. Vaikka ensisijaisesti kirjoittelenkin itselleni, saa juttujani lukea vapaasti ja myös kommentoida. Vastaan jos jaksan.

Peltilihapiirakka

Tämmöinen ohje on viime aikoina tullut vastaan vähän joka paikassa. Syyllinen lienee Sivumaku-blogi, josta tämä villitys lähti liikkeelle. Joskin ohje on kyllä jauheliharuokakirjasta 400 g. Nämä villitykset eivät ole minun juttuni, mutta aina välillä pitää hairahtua. Tällä kertaa ei harmita, tämähän oli hyvää.

Minä en siis ole nähnyt tuota ohjeen lähteenä ollutta kirjaa, vaan olen ihan blogijutun varassa. Olettaisin ohjeen kuitenkin olevan varsin suoraan kirjasta.

2 pkt voitaikinaa
2 kananmunaa  + 1 voiteluun
2 dl riisiä
4 dl vettä
1 tl suolaa
2 sipulia hienonnettuna
400 g jauhelihaa
öljyä (tai voita) paistamiseen
1 tl paprikajauhetta
1 tl ruohittua mustapippuria
1 tl valkopippuria
1 tl cayennepippuria

Sulata voitaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Keitä 3 kananmunaa kovaksi, kuori ja hienonna. Keitä vesi kattilassa, lisää suola ja riisi ja keitä kannen alla miedolla lämmöllä riisipakkauksen ohjeen mukaan. Paista sipuli ja jauheliha rasvassa pannulla. Minä suosin yleensä näissä suomalaisissa ruoissa voita ja niinpä tein nytkin. Sekoita riisi, jauheliha ja kananmunat ja mausta. Mausteiden määrä kannattaa tarkistaa maistamalla. Itse käytin mausteita ohjeistusta enemmän ja lisäsin vielä vähän suolaakin.

Kaulitse toinen voitaikina pellin kokoiseksi levyksi. Voitaikina näyttää olevan valmiina levyinä pakkauksissa, joten lähinnä pitää levyt levittää suunnilleen pellin muotoon hieman lomittain ja kaulita sopivaan kokoon niin, että palat yhdistyvät yhdeksi levyksi. Laita levy leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä täyte taikinalevyn päälle tasaisesti. Kaulitse toinen voitaikina samalla tavalla, mieluummin hieman yli pellin kokoiseksi. Levitä taikina täytteen päälle ja käännä reunat täytteen yli pohjana toimivan taikinalevyn alle. Töki haarukalla pintaan reikiä ja voitele kevyesti vatkatulla kanamunalla. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Tämä klassikkoruoka oli minulle ennalta täysin tuntematon. Olen kyllä ihan hatusta nykäisten tehnyt vähän samantapaista piirakkaa käyttäen jostain leivonnaisesta yli jäänyttä filotaikinaa. Lopputulos oli nyt kuitenkin sen verran hyvä, että tätä tulee varmasti tehtyä toistekin. Iloisen ravintolaillan jälkeiseen olotilaan tämä ainakin sopi kuin nenä päähän.

Herkkusuut pikavisiitillä Tallinnassa

Piipahdimme syyskuussa yhden yön vierailulla Tallinnassa. Muiden kohteiden lisäksi kävimme vierailulla Pierre Chocolaterie -kahvilassa sekä La Bottega -ravintolassa. Molemmat sijaitsevat aivan vierekkäin vanhan kaupungin Vene-kadulla.

Pierre Chocolaterie löytyy viihtyisältä sisäpihalta. Loppukseän iltapäivän ollessa mukavan lämmin oli kiva nauttia kahvit ja kakkupalat ulkosalla. Myös kahvilan sisätilat ovat varsin viihtyisän oloiset, joskin valokuvia siellä ei saanut ottaa. Nauttimamme erikoiskahvit ja omenapiirakka olivat erinomaisia.

Kuten paikan nimestäkin voi päätellä, ovat suklaaleivonnaiset pääosassa. Näitä olikin tarjolla melkoisesti, mutta tällä kertaa omenainen leivonnainen vei voiton.

Italialaisravintola La Bottega oli illallispaikkana paremmalle puoliskolle jo entuudestaan tuttu. Kiertelimme ensin pari muuta ravintolaa läpi, mutta torstai-iltanakin kaikkialla tuntui olevan täyttä. La Bottegasta onnistuimme kuitenkin saamaan viimeisen kahden hengen pöydän.

Parempi puolisko valitsi pääruoaksi haudutettua vasikanposkea polennalla ja punaviinikastikkeella. Erilliseltä lisäkelistalta valinta kallistui rucola- ja tomaattisalaattiin. Kuulemma oli hyvää.

Minä halusin pihvin. Tarjolla oli entrecôte rucolalla ja parmesaanilla. Minä valitsin lisäkkeeksi pihvilleni lohkoperunoita. Sekä pihvi että perunat olivat loistavia. Viinilistalta arvalla valitsemani punaviini oli ihan hyvä pari pihville, mutta ei ihan niin hyvä naudanposkille. Laseittain myytäviä viinejä oli kuitenkin tarjolla vain kaksi vaihtoehtoa.

Otin jälkiruoaksi palasen suklaakakkua. Kakku oli kuivahko, mutta hyvän makuinen. Olisin ehkä kuitenkin voinut valita listalta jonkin toisen vaihtoehdon. Mielestäni sellainen kostean mehevä suklaakakku on parempi kuin tällainen kuivempi.

Parempi puolisko valitsi panna cottan espressokastikkeella ja puolukoilla. Tämä oli meidän molempien mielestä suklaakakkua parempi valinta.

Kokonaisuutena iltapäivän ja illan herkuttelut menivät nappiin. Ravintolan suhteen meillä oli alunperin muita suunnitelmia, mutta ne olisivat vaatineet toteutuakseen etukäteen tehtyä pöytävarausta. Mutta eipä meille huonosti käynyt näinkään. Ehkä sitten seuraavalla kerralla olemme hereillä vähän aiemmin.

Siem Reapissa: Square 24

Kesälomamatkamme yhdessä kohteessa, Siem Reapissa, satuimme ystävän vihjeen perusteella yhteen parhaista ravintoloista vähään aikaan. Tämä Square 24 sijaitsi muutaman korttelin päässä hotelliltamme. Yritimme mennä sinne illalliselle jo heti ensimmäisenä iltana kaupungissa, mutta silloin ravintolassa sattui olemaan yksityistilaisuus. Seuraavana iltana kokeilimme uudelleen ja tällä kertaa tärppäsi.

Näin huippusesongin ulkopuolella ilman yksityistilaisuutta ravintola oli vain kolmasosan täynnä. Paikka sijaitsee hieman syrjässä keskeisimmistä turistialueista joen väärällä puolella. Meille tämä tosin sopi hyvin, sillä hotellimme sijaitsi samalla alueella. Siem Reap on kuitenkin pieni kaupunki, joten välimatkat eivät koskaan ole pitkiä. Ja tuk-tukilla pääsee parilla dollarilla kaupungin laidalta toiselle.

Ruokalistalla olisi ollut paljon kaikenlaista. Valitsimme kuitenkin maistelumenun, koska se näytti sisältävän useita herkullisen kuuloisia khmer-ruokia. Tarjolla olisi ollut ruokajuomaksi viinejäkin, mutta tyydyimme paikalliseen Angkor-olueen. Olut kun yleensä käy hyvin näiden paikallisten herkkujen kanssa. Ennen varsinaisia ruokalajeja keittiö lähetti tervehdyksenä pienet lusikalliset. Valitettavasti mieleen ei jäänyt mitä nämä sisälsivät.

Ensimmäisenä ruokalajina tarjottiin friteerattuja kasviskevätkääryleitä makealla chilikastikkeella. Rullat olivat rapeita ja herkullisia.

Seuraavana oli vuorossa paikallinen hapanimelä kalakeitto. Tämäkin oli oikein maukasta.

Pääruokana tarjottiin kaksi erillistä annosta. Toinen oli kanacurrya ja toinen paistettuja kasviksia valkosipulin ja osterikastikkeen kera. Näiden kanssa tarjottiin höyrytettyä riisiä.

Jälkiruokana tarjottiin ananasta kookosmaidon ja kinuskikastikkeen kanssa.

Kokonaisuus oli varsin onnistunut. Ravintola oli tunnelmallinen ja palvelu erittäin huomaavaista, kuten Kambodžassa muutoinkin. Tarjoilija kysäisi lopuksi mistä olemme kotoisin. Olimme jo tottuneet siihen, ettei kukaan kaupungissa ole kuullut Suomesta. Siksi ei tullut yllätyksenä, että hämmentyneitä oltiin taas kerran. Tarjoilija halusi kuitenkin tietää jotain Suomesta ja annoimme hänelle Visit Finlandin nettiosoitteen. Lisäksi pyynnöstä opetimme hänet sanomaan "hyvää yötä" suomeksi. Poistuessamme ovesta koko salihenkilökunta oli rivissä kiittelemässä ja kaikki yrittivät parhaansa mukaan toistaa tuota fraasia.

Illallinen oli maukas ja ruokaa oli vähintään riittävästi. Hintakaan ei päätä huimannut, joskin ravintola oli selkeästi kallis kaupungin mittapuulla. Menu kustansi $16 ja se kerrottuna kahdella ruokajuomineen pääsimme käsittämättömän korkeaan $36 lukemaan. Kambodžassa siis käytännön valuuttana toimii USA:n dollari. Voin kyllä lämpimästi suositella Square 24 -ravintolaa kaikille hyvän ruoan ystäville, joiden kulku käy Siem Reapiin. Aiomme itsekin vierailla ravintolassa uudemman kerran seuraavalla reissullamme.

Japanilaista pikaruokaa: Pepper Lunch

Törmäsimme kesälomareissullamme Kaakkois-Aasiassa useammassa paikassa tähän uuteen pikaruokatuttavuuteen, Pepper Lunchiin. Ensimmäisen kerran satuin vahingossa heidän tiskilleen Food Republic -nimisessä ostoskeskuksen food courtissa. Menin normaaliin tyyliin sille tiskille, johon oli pisin jono.

Myöhemmin selvisi, että kyse on japanilaisesta pikaruokaketjusta. Heidän perusannoksensa koostuu riisistä sekä ohuista lihasuikaleista. Lihan voi valita useista eri vaihtoehdoista. Myös kalaa on tarjolla. Itse kokeilin naudanlihaa ja kanaa. Näiden annosten lisäksi tarjolla on myös pihviannoksia, mutta niitä en tullut kokeilleeksi. Huonoja pihvejä kun saa joskus ihan kunnon ravintoloistakin, niin enpä uskaltanut pikaruokalassa kokeilla.

Ruoka valmistetaan kuumalla pannulla. Erikoisliesi kuumentaa pannun 260-asteiseksi nopeasti. Höyrytetty riisi kumotaan pannun keskelle, riisin keskelle kaadetaan maustekastike ja vähän silputtuja kasviksia. Sitten ohuet lihasuikaleet levitetään pannulle riisin ympärille. Lopuksi vielä ripautetaan koko hoidon päälle reilusti mustapippuria, laitetaan pannu puiselle alustalle ja kiepautetaan ympärille kuumuudesta varoittava paperi. Sitten koko hoito viedään pöytään.

Liha on vielä raakaa annoksen saapuessa pöytään. Siitä eteenpäin ruoan valmistaminen tehdään itse. Suikaleita kannattaa käännellä pannulla, jotta ne kypsyisivät tasaisesti. Ravintolassa on tarjolla kahta erilaista maustekastiketta, joita voi käyttää annoksen maustamiseen. Toinen on valkosipuli-soijakastike ja toinen hunaja-ruskeakastike. Kaadoin molempia vähän riisin päälle ja sekoittelin riisiäkin pannulla, jotta se maustuu tasaisemmin, eikä pala kiinni pannuun.

Pannu tosiaan on todella kuuma. Ruokaa saa hämmennellä pannulla pitkään ennen kuin sitä uskaltaa maistaa. Yleensä pikaruokaa tulee reissussa vältettyä kuin ruttoa, mutta tämän paikan osalta olen valmis tekemään poikkeuksen. Pepper Lunchin annokset olivat todella maukkaita, eikä hinta ollut paha. Kokemusta ehti kertyä Singaporen lisäksi Kuala Lumpurista ja Bangkokista. Naudanliha-annos oli kallein Singaporessa (4,10€) ja halvin Kuala Lumpurissa (2,29€).

Butter chicken

Tätä intialaisklassikkoa on tehnyt mieli kokeilla itse jo jonkin aikaa. Ohjeita tälle ruoalle tuntuu löytyvän suunnilleen yhtä paljon kuin on kokkejakin. Tämä ensimmäinen kokeiltu ohje on lähtöisin Avaruusaseman keittiöstä.

Ensimmäisellä kerralla jouduin vähän oikaisemaan, sillä en ehtinyt käydä kierroksella Hakaniemen etnisissä puodeissa. Sarviapilan siemeniä kuivatuista lehdistä puhumattakaan ei kaapista löytynyt ja kardemumman kodatkin olivat kaikki vihreitä. Varmasti autenttisempi tulos olisi tullut jos nämäkin raaka-aineet olisivat olleet mukana. Ihan kelvollista kuitenkin syntyi ilmankin.

marinadi
3 kynttä valkosipulia
noin 2 cm pala tuoretta inkivääriä
700 g kanan rintafilettä
1 dl turkkilaista jogurttia
1 rkl kasviöljyä
1 tl garam masalaa
1/4 tl sahramia
1 tl suolaa

kastike
3 kynttä valkosipulia
noin 2 cm pala tuoretta inkivääriä
600 g tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
3 rkl voita
6 vihreää kardemumman kotaa
1 musta kardemumman kota
1 kanelitanko
4 kokonaista mausteneilikkaa
1 tl sarviapilan siemeniä
2 tuoretta punaista chiliä
40 g cashewpähkinöitä
4 1/2 dl vettä
1 tl suolaa
1 tl kuivattuja sarviapilan lehtiä (kasoori methi)
1 tl garam masalaa
1 dl kuohukermaa
tuoretta korianteria

Ensin täytyy kana marinoida. Mielellään kanan pitäisi ehtiä marinoitua yön yli, mutta hätätapauksessa neljä tuntiakin riittää. Kuori valkosipuli ja inkinääri. Jauha ne tahnaksi jollain sopivalla työkalulla. Voit myös halutessasi raastaa ne. Sekoita tahna jogurtin, öljyn, garam masalan, suolan ja sahramin kanssa. Laita kanat marinadin sekaan joko pussiin tai kannelliseen kulhoon jääkaappiin marinoitumaan.

Kun kana on marinoitunut, on aika valmistaa kastike. Kuori valkosipuli ja inkivääri. Raasta käsin tai jauha sähkötyövälineellä tahnaksi. Sulata voi pannulla ja kuullota siinä kardemummaa, kanelia sekä mausteneilikoita, kunnes mausteneilikat alkavat turvota. Lisää hienonnettu chili, sarviapilan siemenet sekä valkosipuli-inkivääritahna. Kuullota, kunnes voi alkaa saamaan väriä.

Lisää pannulle tomaattimurska ja -pyree. Kypsennnä keskilämmöllä, kunnes koostumus paksuuntuu tahnamaiseksi eli noin 45 minuuttia. Sekoittele usein, jotta kastike ei roisku ja keittyy kasaan tasaisemmin.

Kastikkeen kiehuessa kokoon on aika paistaa kana. Paistaminen sujuu parhaiten grillissä, mutta uunin grillivastusten alla tai hellalla parilalla onnistuu yhtä hyvin. Kokeilin itse parilalla ja hyvää tuli. Älä pyyhi marinadia pois kanasta ennen paistamista. Tärkeintä on saada pintaan väriä, kana saa jäädä sisältä vähän raa'aksi, sillä se kypsennetään loppuun kastikkeessa.

Nosta paistetut kananfileet leikkuulaudalle vetäytymään 10 minuutuksi. Leikkaa vetäytyneet kananfileet isohkoiksi paloiksi.

Laita vesi ja cashewpähkinät tehosekoittimen kulhoon ja sekoita tasaisen maitomaiseksi. Lisää varovasti kokoon keittyneen kastikkeen joukkoon. Paseeraa kastike siivilän läpi, jotta saat tomaatinkuoret ja mausteet pois joukosta. Lisää kananpalat paseeratun kastikkeen joukkoon yhdessä sarviapilan lehtien, suolan ja garam masalan kanssa. Kiehauta ja kuumenna keskilämmöllä, kunnes kana on kypsää. Sekoita vielä lopuksi joukkoon kerma. Tarjoa riisin kanssa ja koristele korianterin lehdillä.

Tämä ei ollut aivan parhaan maistamani butter chickenin veroista, mutta vähän jo sinne päin kuitenkin. Tästä on hyvä aloittaa, seuraava yritys tulossa jossain vaiheessa syksyä.

Siem Reapissa: Blossom Café

Kesälomareissullamme vietimme joitain päiviä Siem Reapin pikkukaupungissa Kambodžassa. Kävimme kahvilla hienoista cupcakeistaan tunnetussa Blossom Caféssa. Paikka mainostaa olevansa kakkutaidegalleria ja kyllähän ne kakut melkoisen upeita ovatkin.

Aiemmillakin Kambodžan vierailuilla olemme yrittäneet ruokailla ja tehdä ostoksia vastaavissa voittoa tavoittelemattomissa paikoissa, joissa autetaan maan huonompiosaisia asukkaita pääsemään elämässä eteenpäin kouluttamalla heitä ammattiin. Tällaisia paikkoja onkin hyvä suosia maassa, jossa työntekijän oikeudet eivät kovin kummoiset ole. Ahne ravintolanomistaja voi helposti teettää palkollisillaan kahdentoista tunnin työpäiviä kuutena päivänä viikossa miltei olemattomalla palkalla.

Blossom Café on erityisen hieno organisaatio myös siksi, että se kouluttaa nimenomaan paikallisia naisia. Naisten aseman parantaminen ja koulutustason nostaminen on paras tie kohti valoisampaa tulevaisuutta mille tahansa kansakunnalle.

Ne cupcaket muuten olivat erinomaisen makuisia. Lisäksi jäälatte oli parasta mitä matkan varrella eteemme saimme. Juoma peittosi starbucksit mennen tullen.

Blossom Café löytyy kävelymatkan päästä Old Marketin alueelta eli ihan kaupungin keskustasta.