sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Mintulla maustettu herne-pekonipasta

Tässä toinen kokeilu Henri Alénin kehutusta keittokirjasta Vuoden keittokirja. Ohje on varsin lähellä tuttua arkiruokaa, jota aina säännöllisesti teen, mutta jota nähtävästi en blogiini ole kirjannut. Oleellisin ero on lähinnä tuore minttu. Kuulosti sen verran erikoiselta, että oli pakko kokeilla.


4 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
6 siivua pekonia
400 g pastaa
2 dl tuoreita puhdistettuna herneitä tai pakasteherneitä
2 rkl hienonnettua tuoretta minttua
1/2 dl oliiviöljyä
1 rkl voita
suolaa ja mustapippuria
raastettua parmesaania

Kuori sipulit ja valkosipulin kynnet ja hienonna ne. Pilko pekoni. Ruskista salottisipuli yhdessä pekonin kanssa. Lisää valkosipuli. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Alkuperäisessä ohjeessa pastana oli fettuccineä, mutta minä sooloilin ja käytin penneä.

Lisää pekonin ja sipulien joukkoon pannulle herneet, minttu ja oliiviöljy. Lämmitä. Valuta kypsä pasta ja lisää se pannulle. Sekoita voi joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile raastetun parmesaanin kanssa.

Herneet ja pekoni ovat tunnetusti hyviä kavereita. Hyvin tähän kävi myös tuo minttu. Kaikkea ne ammattilaiset keksii. Tässäpä taas helppo ja hyvä arkiruoka.

torstai 28. toukokuuta 2015

Parsapyttipannu

Tämä ohje on tuoreesta Viini-lehdestä (4/2015). Parsaa syödään parsa-aikana. Siksi näitä erilaisia ohjeita tulee keväisin kokeiltua.


Menin aika pitkälti ohjeen mukaan, joskin korvasin viiriäisen munat kananmunilla. Edellisen päivän ylijäämäperunat olisivat käyneet parhaiten tähän. Kun ei ollut sellaisia, keitin ihan varta vasten.

500 g uusia perunoita
1 l vettä
1 tl merisuolaa
200 g chorizoa
1 nippu vihreää parsaa
1 pieni nippu kevätsipulia
5 rkl oliiviöljyä
4 kananmunaa
suolaa ja mustapippuria myllystä

Pese perunat, kiehauta suolalla maustettu vesi kattilassa ja lisää perunat. Keitä n. 10-15 minuuttia tai kunnes perunat ovat napakan kypsiä. Jäähdytä perunat. Voit siis käyttää edellisenä päivänä keitettyjä perunoita jos sellaisia on. Näin säästät keittämisen vaivan.

Halkaise perunat. Leikkaa chorizo siivuiksi. Katkaise parsojen puumainen tyviosa pois. Leikkaa parsat ja kevätsipuli n. 3 cm pätkiksi. Minä myös kuorin parsat kevyesti nupusta alaspäin. Kuumenna 3 rkl öljyä pannulla ja paista perunoihin väri pintaan. Nosta perunat sivuun.

Kuumenna 2 rkl öljyä pannulla ja ruskista chorizoa, parsaa ja kevätsipuleita. Nosta nekin sivuun. Kuumenna loppu öljy pannulla ja paista kananmunat haluamallasi tavalla. Sekoita peruna ja chorizo-kasvissekoitus yhteen ja tarjoa kananmunien kanssa.

Tämä ohje oli lehdessä esitettynä siian lisäkkeenä, mutta hyvinpä kävi sellaisenaankin. Vähän äijämäinen tapa tehdä parsaa, mutta sopii minulle. Sopivan rouheaa rokkia soimaan ja vaikkapa lasillinen omaa lempiolutta kyytipojaksi.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Itämaan ihmelohi

Henri Alénin paljon kehutun kirjan Vuoden keittokirja ensimmäinen testaus löytyy tästä. Idän ihmelohi -niminen ohje syntyi kuulemma nälän innoittamana. Kyseessä on siis suunnilleen hihasta ravisteltu ohje. Hyvin oli ravisteltu, tästä tykättiin meillä.


1 kg lohifilettä
3 rkl karkeaa merisuolaa
2 kuorittua valkosipulin kynttä
puolikas punainen chili
2 rkl soijakastiketta
1/2 dl rypsiöljyä
1 ruukku korianteria

Hiero suola lohen pintaan ja laita kala tunniksi suolautumaan. Laita valkosipuli, chili, soija ja öljy korkeean kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Lisää joukkoon hienonnettu korianteri. Pyyhi ylimääräinen suola kalan pinnasta, levitä maustetahna tasaisesti kalan päälle ja paista 160-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Tarjoa riisin tai nuudelin kanssa.

Kala oli oikein maukasta, joskaan en saanut siitä irrotettua siistin näköistä palaa lautaselle. Siksi otinkin ronskisti rajatun kuvan suoraan uunipelliltä. Hah. Teen tätä toistekin.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Kupliva menu konsonanttilaivalla

Kävimme helatorstain jälkeisenä perjantaina piipahtamassa "ilmaisella" risteilyllä Tallinnassa Viking XPRS:llä eli tuttavallisesti konsonanttilaivalla. Yhtiön laivoilla oli menossa kuplivat viikot, mikä tarkoitti kuohujuomatarjouksia kaupoissa ja asianmukaista ruokalistaa ravintolassa.


Konsonanttilaivalla Michael Björklundin ja Essi Avellanin suunnittelema menu tarjoiltiin Wine & Dine -ravintolassa. Menu koostui kolmesta ruokalajista, joille oli tarjolla Essin valikoima setti kuohuviinejä tai vaihtoehtoisesti samppanjoita. Päädyimme maistelemaan samppanjaa ruoan kanssa.

Ateria alkoi kuohkealla äyriäiskeitolla, josta löytyi halstrattua kampasimpukkaa, tillicrèmeä sekä krutonkeja. Krutongit toimitettiin purkissa, josta niitä sai lisätä annokseen oman makunsa mukaan. Keiton työstämiseen tarjottiin sekä haarukka-veitsi -parivaljakko että lusikka. Lasiin kaadettiin ruoan kaveriksi Taittinger Prélude Grands Crus Brut NV -samppanjaa. Juoma oli hyvää pataa keiton äyriäisen liemen kanssa. Annos oli oikein maukas.


Pääruoan suhteen oli kaksi vaihtoehtoa. Parempi puolisko valitsi näistä halstratun kuhan, joka tarjottiin käärmeenlaukkakastikkeen, yrttijuuresten ja hernecrèmen kanssa. Minä puolestani valitsin sienillä ja juustolla täytetyt iloisen porsaan kääryleet, joiden kaverina oli pippuri-crème fraischelientä, herkkusieniraguta, pekonia, pikkusipuleita ja perunakompottia. Molemmille annoksille kaveriksi tarjottiin Laurent Perrier Cuvée Roseé Brut -samppanjaa.


Molempien annokset olivat ehtineet makalla jo vähän jäähtyä, mikä on aina ikävää. Lämmin ruoka kuuluu tarjoilla lämpimänä. Kala oli näistä annoksista se parempi vaihtoehto, joskin possu puolestaa kävi paremmin yhteen viinin kanssa. Vaaleanpunainen samppanja on yleensä aika maskuliininen, joten ymmärrettävästi se kävi paremmin lihan kanssa. Possu olisi saanut olla vähän mehukkaampaa. Kastike ja lisäkkeet kuitenkin pelastivat annoksen. Kala-annos oli kuulemma kaikin puolin onnistunut.


Jälkiruoka sai kaverikseen Piper Heidsieck Sublime -samppanjaa, joka on puolikuivaa. Itse jälkiruokana tarjottiin jäädytettyä maitosuklaamoussea vadelman ja kinuskin kera. Vadelmat olivat sorbetin mudossa. Jälkiruoka olikin aterian kruunu. Maut toimivat hienosti kimpassa. Lisäksi samppanja kävi hienosti yhteen etenkin kinuskin kanssa. Vadelmasorbet ansaitsee lisäksi erityismaininnan. Se oli todella hyvää.

Kaiken kaikkiaan pienistä haparoinneista huolimatta ateria oli oikein kelvollinen. Veikkaisin, ettei laivalta parempaa syötävää olisi saanut. Mikäs siinä oli ikkunapöydästä katsella merelle ja hörppiä samppanjaa. Menu kustansi 38 euroa per nenu ja samppanjapaketti vastaavasti 27 euroa. Kuohuviinipaketti olisi irronnut 15 eurolla. Laatu ja hinta olivat hyvässä tasapainossa. Jäi hyvä mieli.

torstai 14. toukokuuta 2015

Herkkutattirisottoa Komerosta

Twitterissä kuului kummia tuossa jokin aika sitten. Jostain Komerosta oli puhetta. Päätin tutustua asiaan tarkemmin.


Kyseessä on uudenlainen konsepti, jossa ruoka myydään valmiissa kahden hengen aterian ainekset ja reseptin sisätävässä pussissa. Raaka-aineet ovat laadukkaita ja ruoka helppo valmistaa. Näin aluksi ideaa on kokeiltu Helsingissä Lasipalatsin aukiolla ja myöhemmin on tarkoitus avata automaattikomeroita sinne missä ihmiset liikkuvat. Suomen lisäksi muukin maailma on tarkoitus valloittaa. Mukana projektissa on vähän sieltä ja täältä tuttu Henri Alén.


Helatorstain kunniaksi kävin nappaamassa komerosta mukaan kaksi pussukkaa. Ensimmäisen näistä avasin saman tien. Pussi sisälsi herkkutattirisoton ainekset. Purin sisällön pussista pöydälle ja lukaisin ohjeen läpi. Aluksi hieman ihmetytti, että missäs ne herkkutatit ovat. Lopulta ne löytyivät jauheena riisin joukosta. No, käyhän se niinkin. Ryhdyin siis hommiin.


Ruoka valmistui helposti ohjeen mukaan ja lopputulos oli maukas. Välttelemiäni ainesosia ei ollut mukana fondia lukuunottamatta. Ymmärrettävästi fondi voi olla hankalasti korvattava. Annettakoon se siis anteeksi. Muutoin pussin sisältö oli hyvää tavaraa.

Varsin helposti voisin kuvitella Komerolla käyntiin sortuvani, kun työpäivän jälkeen on pakko jotain syötävää keksiä, eikä kotoa löydy mitään ja nälkäisenä ei keksi ideoita. Eikä tällaista nyt oikein voisi edes sortumiseksi kutsua, edes tällaisen ruokaintoilijan kohdalla.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Nyhtökanaquesadillat

Meksikolainen ruoka on minulle ollut varsin vierasta lukuunottamatta ihan viime aikoja. Täällä blogissakin on jotain meksikolaiseksi merkittyä jo aiemmin, mutta ne nyt ovat vähän sinne päin. Varsinainen tutustuminen meksikolaiseen ruokaan on tapahtunut Eatos Mexican Dinerissa. Kyseisestä ravintolasta on muodostunut meillä töissä varsin suuri suosikki lounaspaikkana.


Kirjakaupasta taannon tarttui mukaan Death by Burrito -kirja, josta sitten päätin uskaltautua kokeilemaan yksinkertaista ohjetta itsenäisesti. Yhdistelin kirjan juttuja vähän vapaasti muualta opittuun ja sain aikaikseksi quesadillat nyhtökanalla. Lätyiksi ostin vielä kaupasta valmiita vehnätortilloja. Seuraavaksi lienee tarpeen opetella tekemään näitäkin itse.

nyhtökana
1 kg kanan rintaleikkeitä
2 kuivattua chipotle-chiliä
3 dl vettä (tai enemmän tarpeen mukaan)

1/3 dl sokeria
1 1/2 rkl suolaa
3 rkl vastajauhettua mustapippuria
10 g valkosipulirouhetta
2 rkl savupaprikajauhetta

crema
1 dl majoneesia
2 dl ranskankermaa (tai smetanaa)
1 limetin mehu
1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita

korianterihöystettä
silputtua korianteria
silputtua punasipulia

quesadillat
4 isoa tortillalättyä
250 g raastettua manchego-juustoa
200 g korianterihöystettä
2 dl cremaa

Aluksi valmistetaan nyhtökana. Sen voi tehdä jo vaikka edellisenä päivänä etukäteen. Sekoita mausteet keskenään ja hiero ne kanan pintaan. Anna maustua vähintään tunnin ajan. Laita uunivuokaan, lisää joukkoon chipotle-chilit ja kaada vettä niin paljon, että kanat peittyvät. Peitä vuoka foliolla ja laita 120-asteiseen uuniin kolmeksi tunniksi. Revi ylikypsä kana kahdella haarukalla suikaleiksi.

Valmista crema ja korianterihöyste valmiiksi. Creman ainekset sekoitetaan keskenään. Sekoita myös höysteen ainekset keskenään.

Lämmitä kuiva paistinpannu keskilämmöllä. Laita tortillalätty pannulle ja levitä neljäsosa juustoraasteesta päälle. Ripottele mukaan vähän korianterihöystettä. Lisää myös kana. Käännä lätty kaksinkerroin ja paista molemmin puolin, kunnes pinta on rapea ja saa vähän väriä. Toista tämä kaikille letuille. Tarjoa korianterihöysteen ja creman kera.

Kanaa syntyi kerralla sen verran, että sitä tuli käytettyä vähän kaikenlaiseen muuhunkin. Hyvääkin mokoma oli. Chipotle-chilejä on pyörinyt kaapissa jo pitkään joutilaina. Hyvä, että pääsivät käyttöön nekin.

Tätä ruokaa on helppo varioida vaihtamalla liha vaikkapa nyhtöpossuun tai -nautaan. Näihinkin ohjeita löytyy netistä vaikka kuinka. Myös lihan pintaan hierottavan mausteseoksen koostumusta vaihtelemalla voi tehdä pieniä muutoksia makumaailmaan. Kirjassa kyseinen ohje oli nimenomaan naudalle. Vaan kävi siis kanalle myös. Kirjan esipuheessa jo kehotettiin kokeilemaan omia variaatioita. Hyvä kirja, palaan sen äärelle taas piakkoin.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Pieni leipäkoulu

Glorian Ruoka & Viini järjesti kuuden tunnin pikakurssin hapanjuurileivän leivontaan otsikolla Pieni leipäkoulu. Kurssille otettiin vain 12 ensimmäisenä ilmoittautunutta osallistujaa ja ilmeisesti enemmänkin olisi halukkaita ollut. Minä sain jännittää varasijalla kurssia edeltävälle viikolle asti ennen kuin osallistumiseni varmistui.


Opinahjona toimi lehden uutuuttaan hohtava testikeittiö Ruoholahdessa. Muutto uusiin tiloihin oli tapahtunut aivan hiljattain ja tästä johtuen oli henkilökunnallekin muutama pieni yksityiskohta epäselvänä. Esim. yksi hissi ei toiminutkaan viikonloppuna. No, eipä siinä mitään, pääsimme kulkemaan koko toimituksen läpi matkalla keittiöön. Ainahan se on kiva päästä vähän nuuskimaan kulissien taakse.


Kouluttajana toiminut Jukka Kotkanen oli jo ehtinyt paistaa useammankin leivän maistiaisiksi heti alkuun. Hyviähän ne olivat. Odotukset olivat tässä vaiheessa jo korkealla, kun tarkoitus oli samanlaista leipää saada itsekin aikaiseksi päivän mittaan.


Päivän ohjelma oli tarkoin harkittu. Aloitimme homman ihan lopusta, eli saimme viimeistellä aluksi neljä päivää aiemmin aloitetun ruisleipätaikinan ja sen jälkeen edellisenä päivänä aloitetun vehnäleipätaikinan. Näin siis skipattiin osa työvaiheista ja kuuden tunnin lyhyt aikaikkuna ei ollut enää rajoittavana tekijänä.


Ruistaikinaan lisättiin jauhoja ja leipä pyöräytettiin kartion muotoiseksi odottelemaan. Kun taikinan huippu oli laskeutunut ja pinta kauniisti halkeillut, oli aika laittaa leipä uuniin. Minun taikinaani lipsahti vähän liikaa jauhoja ja se jäi hieman turhan kovaksi. Vein leivän lopulta kotiin paistettavaksi.


Vehnäleipätaikinaa venyteltiin sitkon aikaansaamiseksi ja sitten taikina alustettiin jauhotettuun kohotuskoriin kohoilemaan. Siitä se sitten aikanaan kipattiin lankulle, tehtiin nopeasti viillot pintaan ja sitten leipä laitettiin uuniin.


Toimituksen väestä Hanna Jensen oli keitellyt valtavan hyvää ranskalaista tomaattikeittoa, jonka ohje löytyy täältä. Keiton kanssa hörpimme itävaltalaista rose-viiniä, joka olikin keiton kanssa erinomainen pari (Viinin vuosikerta näkyy Alkossa jo vaihtuneen).


Uunista otettujen leipien ihmettelyn ohessa saimme paljon tietoa raaka-aineista sekä vinkkejä leipien leipomiseen. Lopuksi vielä aloitimme uuden vehnäleipätaikinan, joka matkasi kotiin taikinan muodossa. Paistoin sen kotona seuraavana päivänä ja lopputulos oli erinomainen. Tämä siitäkin huolimatta, että taikinasta jäi suola kokonaan pois. Uppiniskaisesti olin päättänyt hyödyntää autolyysia ja lisätä suolan vasta lopuksi kotona. Enkä siis sitten lisännyt.

Oppien lisäksi kurssilta jäi kotiin viemisiksi kassillinen välineistöä. Tärkeimpänä saimme vehnä- ja ruisleivän juuret. Ehdimme leipomishommissamme sotkea kaikenlaista varustetta. Nämä sai myös viedä mukanaan. Myös pussillinen Helsingin Myllyn jauhoja kuului temppukassin sisältöön. Leivontavälineistö onkin nyt varsin hyvin täydennetty. Näillä on hyvä jatkaa.


Leipäkoulun oppeja yritän jakaa myöhemmin jahka pääsen niitä enemmän hyödyntämään käytännössä. Leipäaiheista asiaa on siis luvassa blogiin lähiaikoina taas lisää. Juuret ovat viikon jälkeen hengissä ja voivat hyvin.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...